Noidankattila

Ihminen etsii nautintoa. Nautintoaine on yleensä todellisuuden korvike. Nautintoa voi saavuttaa myös ilman mieltä stimuloivia aineita. Vaarallisia nautintoaineita, ovat huumeet.

Kun kansat ja heimot asuivat vielä hieman eristyksissä toisistaan, he kehittivät kansallisia ja kulttuuriin sidottuja nautintoaineita. Nykyään kun ihmiset ovat enemmän yhteydessä toisiinsa, myös nautintoaineet ovat levinneet laajemmalti ympäri maapalloa. Osasta on tullut hyvin suosittuja.

Nautintoaineiden vaarat ovat olleet tiedossa, saattoivathan ne saada ihmiset käyttäytymään kontrolloimattomasti. Niitä on säännöstelty ja kontrolloitu, samoin kuin käytetty taloudellisen hyödyn välineenä. Sama meno jatkuu nykyäänkin. Tupakkaa ja huumeita käsittelen myöhemmin lisää, keskityn tässä näihin ”vaarattomampiin” nautintoihin.

 

Alkoholi

Euroopassa ja länsimaisessa kulttuurissa suosituin nautintoaine on ollut alkoholi. Sen käyttö on laillista useimmissa maissa, paitsi islaminuskoiset maat, joissa lainsäädäntö ja perimmäistavat estävät alkoholinkäytön. Kun puhutaan nautintoaine-alkoholista, tarkoitetaan etyylialkoholia eli etanolia.

Se ei kuitenkaan ole eurooppalainen keksintö, vaan jo Egyptissä valmistettiin olutta ja Vanhassa Testamentissa mainitaan viininvalmistus. Alun perin alkoholia käytettiin uskonnollisissa riiteissä. Edelleenkin kirkossa on käytössä ehtoollisviini. Antiikin Kreikassa oli oma viininjumalansa Dionysos, jonka juhlissa viini virtasi. Sitä käytettiin kuitenkin jumalallisen tahdon ohjaajana ja oman itsetietoisuuden etsintään. Roomalainen viininjumala oli Bacchus, jonka juhlat olivat yleensä melko villejä orgioita.  Keskiajalla alkoholi kuului jo arkeen ja juhlaan. Myös lapset saivat juoda alkoholia ja juhlissa juotiin niin että mentiin tajuttomiksi. Kun tislaustaito kehittyi viinistä ja oluesta siirryttiin vahvempiin juomiin. Saatiin aikaan viinaa, jossa alkoholiprosentti kohosi korkeaksi. Suomessa kotipolttoa harjoitettiin 1600-luvulta saakka. Viinaa käytettiin runsaasti ja myös lapset joivat.  Kapakkaelämä oli vilkasta. Kaupat ja ravintolat mainostivat rajoituksetta olutta ja muita alkoholijuomia. Kotipoltto kiellettiin lailla 1866. Se ei kuitenkaan suomalaisia estänyt vaan poltto jatkui salapolttona, joka johti salakuljetuksen yleistymiseen. Alkoholi oli kuin huumetta. Sitä käytettiin työssä ja vapaa-aikana. Vastareaktiona tälle jatkuvalle juopottelulle nousi raittiusliike. Aluksi se kannatti alkoholin kohtuukäyttöä. Myöhemmin linja koveni vaatien ehdotonta raittiutta. Väkijuomien myynnin ja valmistuksen estävä kieltolaki astui voimaan Suomessa 1919. Sen aikana sitten salakuljetus vasta kukoisti ja salakapakat yleistyivät. Kieltolaki loppui 1932. Vuosien kuluessa alkoholista tuli yleinen nautintoaine ja sen aikaisemmat tehtävät uskonnollisina virikkeenantajina on unohdettu. Se ei enää toimi minän vahvistajana vaan siitä tulee minän korvike suurkuluttajilla. Jatkuvassa käytössä alkoholi rappeuttaa hitaasti ja varmasti koko ihmisen sekä altistaa monille sairauksille.

Kohtuukäyttäjälle alkoholi ei yleensä ole ongelma. Suomessa on kuitenkin huomattava joukko suurkuluttajia. 1960-luvulla suurkuluttaja oli työväestöön kuuluva 30-50 -vuotias mies, joka yleensä kuolikin muuta väestöä 7 kertaa nopeammin. 1970-luvulla suurkuluttajat nuorenivat, edelleenkin mieshenkilö oli kyseessä nyt 20-30-vuotias. Hän saattoi olla koulutettu ja hyvätuloinen kaupunkilainen, mutta yksinäinen. Naisten osuus suurkuluttajista on lisääntynyt huomattavasti. 1980-luvulla alkoholin kulutus oli jo puolta suurempaa kuin 1960-luvulla. Kaikkien aikojen alkoholikulutushuippu oli vuonna 2007, jolloin tilastoitu kulutus 100%:sta alkoholi henkeä kohti oli
8,7 litraa. Tässä luvussa ei ole mukana tilastoimatonta alkoholinkulutusta, kuten matkailijoiden tuoma alkoholi, kotivalmistus, ulkomailla kulutettu alkoholi, salakuljetus tai korvikealkoholit. Alkoholia ostetaan ja myös käytetään yleensä ravintoloissa, vaikka trendi näyttäisi olevan tänä vuonna (2009) sellainen että ravintola-asiakkaat ovat siirtymässä Alkon myymälöihin. Tämä kulutuksen runsas kasvu 2000-luvulla näkyy terveydellisinä haittoina ja ennenaikaisina kuolemina, sekä sosiaalisina haittoina kuten pahoinpitelyinä, tappoina, itsemurhina, tapaturmina, rattijuopumuksena ja päihtyneiden säilöön ottona poliisin toimesta.

Alkoholia käyttöä puolustellaan sosiaalisena tapahtumana ja keinona luoda ihmissuhteita sekä pakopaikkana elämän ongelmista. Mikään alkoholin näennäisistä hyvistä vaikutuksista ei ole totta, eikä pysyvää. Pelkästään jo laskuhumalassa tämän huomaa. Seuraavana päivänä seuraa krapula, joka on vieroitusoire. Sen oireet vaihtelevat päänsäryn eri asteina, jotka kestävät 6-24 tuntia ja masennuksena tai alakuloisuutena. Nopein tapa päästä krapulasta on uusi ryyppy ja kierre on valmis. Kun kierre syvenee alkaa esiintyä harhojen lisäksi unihäiriöitä, vapinaa, hikoilua, sydämentykytystä, pahoinvointia, oksentelua, ripulia, janoa, masennusta ja levottomuutta. Kun mennään vielä pidemmälle seuraa tajuttomuuskohtauksia, kouristelua, näkö- ja kuuloharhoja. Vieroitusoireiden vakavin muoto on delirium tremens (juoppohulluus).  Se ilmenee pitkään jatkuneen alkoholinkäytön katketessa (sairastumisen, tapaturman tai leikkauksen yhteydessä). Sen luonteenomaiset oireet ovat sekavuus, tajunnan tason hämärtyminen, tarkkaavaisuuden huononeminen, ajan ja paikan tajun katoaminen, voimakas levottomuus, aistiharhat. Vaatii sairaalahoitoa.

Normaalin ihmisen alkoholin kohtuukäyttö ei yleensä haitta elämää. Kohtuukäyttö voi kuitenkin hitaasti liukua alkoholismin puolelle.  Syynä tähän on se että keskushermosto alkaa tottua alkoholiin ja alkoholin sietokyky paranee. Tämä voi tapahtua jo kuukausien aikana. Humalan aikaansaamiseksi tarvitaan entistä suurempi alkoholiannos ja korkeampi veren alkoholipitoisuus. Kehittyy riippuvuus. Tilanne on yleensä vakava siinä vaiheessa kun ihminen itse toteaa alkoholiongelmansa. Ongelman piilottelu ja vähättely on hyvin yleistä.

Paitsi keskushermostoon alkoholi vaikuttaa myös keskushermoston ulkopuolelle. Jo kertakäyttö vaikuttaa seuraavasti: Umpieritysrauhasten toiminta muuttuu alkoholin vaikutuksesta niin että lisämunuaisen ydinkerros alkaa erittää stressihormoneja adrenaliinia ja noradrenaliinia. Lisämunuaisen kuorikerroksessa lisääntyy stressihormoni kortisonin tuotanto. Tämä lisää elimistön stressin määrää. Kiveksissä alkoholi vähentää miessukuhormoni testosteronin tuotantoa. Alkoholisteilla onkin usein impotenssia, heikko parrankasvu ja suurentuneet rinnat. Myös naisilla alkoholi vaikuttaa hormonituotantoon lisäämällä testosteronin määrää, joka aiheuttaa kuukautishäiriöitä ja lapsensaantivaikeuksia.

Tulehdussairauksien määrä kasvaa, koska alkoholi huonontaa tulehduksen torjuntaan tarvittavien valkosolujen toimintaa. Tuberkuloosiriski kasvaa.

Alkoholikäyttö vähentää aivokudosta, 40-vuotiaalla alkoholistilla voi olla 70-vuotiaan aivot. Samalla kun aivokudos vähenee, henkinen suorituskyky heikkenee. Aivovammat ovat myös yleisiä, kun humalassa menetetään kehon hallinta. Aivovammojen seurauksia ovat epilepsia, halvaukset ja vaikeat henkisen toiminnan häiriöt.  Tyypillinen aivovaurio on Wernicken oireyhtymä, jossa osa aivoista on tuhoutunut. Siihen liittyy Korsakoffin psykoosi, joka ilmenee lyhytmuistin katoamisena.  Henkilö ei muista mistä oli pari minuuttia sitten puhe.

Ääreishermoston toimintahäiriöt ovat myös yleisiä. Tuntohäiriöt ja kivut ilmenevät ensin sormissa ja varpaissa.

Alkoholilla on yhteyttä skitsofrenian, ja masennuksen synnyssä. Joskus voi olla vaikea sanoa johtaako alkoholinkäyttö sairastumiseen vai sairastuminen alkoholinkäyttöön. Se tiedetään että alkoholinkäyttö pahentaa masennusta. Alkoholi aiheuttaa myös harhaluuloja, paranoiaa. Se ilmenee useimmiten sairaalloisena mustasukkaisuutena, jolloin käyttäydytään väkivaltaisesti tai uhkaavasti läheisiä kohtaan. Tämä ilmenee humalassa, humalan mentyä ohi henkilö kieltää tapahtuman tai ei muista sitä.

Joillakin henkilöillä jopa pienet alkoholimäärät riittävät saamaan aikaan väkivaltaisen tai psykoottisen käytöksen. Asianomainen ei muista mitään tai näyttelee muistamatonta, koska seurauksena on monesti odottamassa rikosoikeudellinen vastuunkantaminen.

Alkoholi nostaa verenpainetta. Siihen riittää jo yksi annos alkoholia. Humalan mentyä ohi verenpaine laskee. Suurkuluttajilla ei käy näin, vaan verenpaine jatkuu korkeana.

Pitkäaikainen alkoholinkäyttö vaikuttaa sydämen pumppaustehoon aiheuttaen sydänlihasvaurion ja sydämen toiminnan vajausta, josta aiheutuu hengenvaarallisia rytmihäiriöitä  tai äkillinen sydänkuolema (infarkti). Sydämen toiminnan vajaus näkyy hengenahdistuksena ja turvotuksena jaloissa.

Maksakirroosi pidettiin pitkään tyypillisenä alkoholin käyttöön liittyvänä sairautena, aivovauriot ovat kuitenkin paljon yleisempiä. Alkoholinkäyttöön liittyvä tyypillisin maksavaurio on rasvamaksa. Se todetaan lähes kaikilla alkoholin suurkuluttajilla. Tämä maksavaurio on oireeton. Se todetaan maksasta koepalalla. Alkoholin aiheuttama maksatulehdus on huomattavasti vaarallisempi, mutta harvinaisempi. Siinä alkoholi tuhoaa maksasoluja. Oireita ovat väsymys, pahoinvointi ja keltaisuus. Kuolleisuus on 10-30%. Joskus maksan rakenne voi palautua normaaliksi kun alkoholinkäyttö lopetetaan täysin, useimmiten kuitenkin maksaan jää arpikudosta, josta alkoholinkäytön jakamisen seurauksena kehittyy maksakirroosi. Se on yleisempää naisalkoholisteilla kuin miesalkoholisteilla. Oireita ovat väsymys, pahoinvointi, ihon keltaisuus ja vatsan turpoaminen. Se on vaarallinen tauti. Toimiva maksakudos korvautuu sidekudoksella, mistä seuraa että maksa ei enää toimi normaalisti. Vaarallisia aineita alkaa kertyä verenkiertoon, iho muuttuu keltaiseksi, aivoin pääsee pääse sinne kuulumattomia aineita, jotka aiheuttavat tajunnan häiriöitä. Maksakooma eli syvä tajuttomuus onkin yleisin alkoholistin kuolinsyy. Toiseksi yleisin kuolinsyy on ruokatorven laskimoiden repeäminen, joka on seurausta siitä että veri ei pääse virtaamaan kirroottiseen maksaan kunnolla, vaan virtaa maksan ohi ruokatorven laskimoihin. Paljon alkoholia kuluttavissa maissa kuten Ranskassa, Italiassa ja Yhdysvalloissa kirroosi on yleinen alkoholinkäyttöön liittyvä kuolinsyy.

Alkoholilla on myös yhteyttä syöpään. Alkoholisteilla on muuta väestöä enemmän suun, kurkunpään, ruokatorven ja maksan syöpää. Oluenjuojilla on suurentunut riski saada paksusuolen tai peräsuolen syöpä.

Raju alkoholinkäyttö voi aiheuttaa haimatulehduksen. Suurin osa äkillisistä haimatulehduksista on alkoholin aiheuttamia. Useimmiten suurkuluttajilla, mutta kohtuukäyttäjäkin voi saada haimatulehduksen runsaan kertakäytön seurauksena.  Oireita ovat kovat vatsakivut ja oksentelu. Vaikeissa tapauksissa joudutaan poistamaan koko haima. Alkoholisteilla tavataan useimmin vähäoireisena toistuvaa tai jatkuvaa haimatulehdusta. Oireita ovat jatkuvat vatsakivut, ruuansulatushäiriöt ja sokeritauti. Alkoholistien ruumiinavauksissa yli puolella on haimatulehdus.

Raju alkoholinkäyttö johtaa nuorilla ihmisillä aivoverenkierronhäiriöihin. Suuret alkoholiannokset lisäävät aivoverenvuotoja ja aivoverisuonitukosten vaaraa. Oireina ovat toispuoliset halvaukset ja puhevaikeudet.  Toisenlaiset hyytymishäiriöt uhkaavat alkoholisteja, joilla veren hyytyminen on heikentynyt, johtuen maksan huonosta toiminnasta ja verihiutaleiden vähenemisestä. Heillä saattaa ilmetä myös verenvuotoja ruuansulatuskanavassa.

Suurina kerta-annoksina alkoholi voi aiheuttaa kuolemaan johtavan alkoholimyrkytyksen. Suomessa ihmisiä kuolee 10 kertaa enemmän alkoholimyrkytykseen kuin muissa maissa.

On erityistilanteita, jolloin vähäinenkin alkoholin käyttö aiheuttaa suuria riskejä. Raskauden aikainen alkoholinkäyttö aiheuttaa sikiövaurioita. Äidin alkoholinkäyttö raskausaikana on tärkein syy miksi syntyy vajaamielisiä lapsia. Myös isän alkoholinkäyttö vaikuttaa asiaan. Lapsi voi saada myös muita kehitysvammoja. Jos äiti on humalassa synnytyksessä, lapsi kärsii vieroitusoireista synnyttyään. Lääkkeet ja alkoholi eivät yleensä sovi yhteen ja seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Yhteisvaikutusta voi olla kumpaakin suuntaan, alkoholi voi muuttaa lääkkeen vaikutusta ja lääke alkoholin. Lääkkeen vaikutus voi korostua tai sinne alkoholi vähentää lääkkeen vaikutusta. Lääkkeen imeytyminen elimistöön voi häiriytyä ja aiheuttaa outoja sivuvaikutuksia.  Raskauden ja lääkehoidon aikana on syytä luopua alkoholista kokonaan.

Alkoholistilta menee pilalle elämä, terveys ja talous. Hitaasti ja varmasti alkoholi syö mielenterveyden ja muuttaa persoonallisuuden. Alkava alkoholiongelma on itse hankittu paha tapa, mutta kun se menee alkoholiriippuvuuden asteelle, se on jo sairaus. Alkoholismi on sairaus, joka vaatii hoitoa. Ainoa ongelma on että kukaan ei tiedä mikä on paras hoito. Hoitotulokset ovat yleensä olleet huonoja, kun ongelma on alkoholismiasteella. Hoito kun pitäisi aloittaa jo siinä vaiheessa kun alkoholista on vasta muodostumassa ongelma. Ongelma on myös se että alkoholinkäyttäjä ei ymmärrä että hänellä on ongelma. Ongelman voi kiteyttää näinkin: Alkoholisti on henkilö, joka juo enemmän kuin lääkärinsä.

Kun alkoholinkäyttö lopetetaan, muutaman kuukauden raittiin jakson jälkeen elimistö alkaa palata ennalleen. Vieroitusoireet ovat pahimmillaan 1-3 vrk lopettamisen jälkeen ja paranevat 1-2 viikossa. Unihäiriöt jatkuvat kuitenkin vielä vuoden ajan lopettamisen jälkeen. Lähes kaikki alkoholista aiheutuneet sairaudet paranevat lopettamista seuraavien kuukausien aikana, mikäli alkoholinkulutusta ei ole jatkettu liian pitkään.

Miksi sitten ei julisteta yleistä maapallon kattavaa kieltolakia, mikä kieltäisi näin vaarallisen aineen?  Syynä on kansantaloudelliset tekijät. Alkoholin ympärille on kehittynyt huomattava teollisuus- ja elinkeinotoiminta (alkoholijuomien valmistus ja myynti sekä ravintolatoiminta). Monien maiden kansantalous lepää viininviljelyn varassa. Suomen valtio saa verotuloja alkoholista ja Alkon myymälöiden myynneistä. Alkoholia käytetään myös raaka-aineena kemianteollisuudessa, kosmetiikkateollisuudessa, lääketeollisuudessa, liuottimena sekä auton moottorien polttoaineena. Niin kauan kuin valtiolle on alkoholimonopolista enemmän tuloja, kuin menoja tämä jatkuu. Jos menoja tulee enemmän, voidaan aina nostaa alkoholin hintaa. Sillä ei kuitenkaan ole hillitsevää vaikutusta, koska alkoholia voi melko vapaasti tuoda muualta Suomeen. Jos lasketaan 100%:na alkoholina niin tuonti Suomeen on kasvanut noin 60%:lla vuodesta 2003 vuoteen 2008. Onko mopo karannut käsistä?

 

Kahvi

Onneksi 1700-luvulla Suomeen saapui kahvi. Muutenhan koko kansa olisi jo kuollut alkoholimyrkytykseen. Ensin kahvi tuli herrasväen keittiöihin ja sieltä muulle kansalle. Kahviakin pidettiin aluksi vaarallisena, joten se julistettiin kielletyksi Ruotsi-Suomessa 1767. Kieltoa valvottiin kotitarkastuksin. Viimeinen kielto kumottiin 1802. Yleensä kahvi jauhettiin ja paahdettiin kotona. Ensimmäiset kahvin kuluttajapakkaukset tulivat markkinoille Suomessa 1924.

Kahvi saapui Eurooppaan Arabiasta 1612 venetsialaisten kauppiaiden mukana. Aluksi se saapui suuriin satamakaupunkeihin. 1644 kahvi aloitti Euroopan valloituksensa Marseilles’ta Ranskasta.

Aluksi sitä käytettiin yleislääkkeenä vaivaan kuin vaivaan ja lemmenlääkkeenä.  Hyvin nopeasti se vakiintui jokapäiväiseksi nautintoaineeksi.

Kahvi on kotoisin Etiopiasta, Caffan alueelta. Itäafrikkalaiset olivat jo kauan tienneet kahvipapujen vaikutuksista.  Kypsät marjat jauhettiin ja niihin sekoitettiin jauhoja ja rasvaa. Seoksesta muotoiltiin palloja. Näitä syötiin ennen heimosotiin lähtöä. Punaisia paahtamattomia papuja syötiin myös vastaavissa tarkoituksissa ja ennen metsästystä.  Etiopiasta kahvi vietiin Arabiaan 1100-luvulla. Arabit keksivät paahtaa ja jauhaa papuja ja valmistaa niistä kuumaa juomaa. Ensimmäinen säilynyt kirjoitus kahvista on 1400-luvun alusta. Kahviloita oli Kairossa jo 1500-luvun alkupuolella. Silloin myös kiisteltiin siitä onko kahvi huumaava aine vai harvinainen lääke. 1600-luvun loppuun asti kaikki kahvi tuli Arabiasta.

Kahvipensaan tuottamia marjoja, joita kutsutaan pavuiksi, käytetään kahvin valmistukseen. Poimittuja kahvipapuja kuivataan auringossa 2-3 viikon ajan. Sen jälkeen niistä poistetaan kuiva kuori, joko mekaanisesti (kuiva prosessi) tai vedessä liottamalla, fermentoimalla ja kuivattamalla (märkä prosessi). Ensimmäisestä tulee luonnollista kahvia ja jälkimmäisestä pestyä kahvia. Tässä vaiheessa kahvipavut ovat ns. vihreitä papuja ja valmiita vientiin. Vihreä kahvi säilyy hyvin. Jotta kehittyisi kahville ominainen maku ja aromi kahvipavut täytyy paahtaa. Paahtoprosesseja on erilaisia sen mukaan millainen tulos halutaan. Paahtamisen aikana pavut saavat makunsa ja tummuvat ja turpoavat hieman sekä kevenevät. Mitä pidempään kahvia paahdetaan, sitä kitkerämpää siitä tulee, mutta samalla kahviin jää vähemmän happamuutta. Paahdon jälkeen eri kahvilaatuja sekoitetaan keskenään, jotta saadaan haluttu tulos. Sen jälkeen kun kahvi on jauhettu se pitää käyttää äkkiä tai pakata ilmatiiviisti, muuten se menettää arominsa nopeasti.

Kofeiinitonta kahvia valmistetaan vihreistä pavuista klooriliuottimen avulla. Liuotin poistuu paahtamisen aikana. Liuotinten on kuitenkin havaittu aiheuttavan eläimillä syöpää sekä epäilty ihmisillä haimasyövän aiheuttajaksi. Kofeiinittoman kahvin valmistuksessa on siirrytty vesiprosessiin ainakin osittain. Tätä menetelmää kutsutaan sveitsiläiseksi tai luonnolliseksi ja se on hieman kalliimpi. Siinä papuja liotetaan vedessä ja papujen pintaan kertynyt kofeiini poistetaan.

Pikakahvia tai murukahvia (instant coffee) valmistetaan puristamalla karkeaksi raastettu kahvi kuuman veden kanssa paineessa.  Muodostunut uute konsentroidaan ja kylmäkuivataan tai spraykuivataan rakeiseksi tai jauhoiseksi tuotteeksi. Robusta-kahvilaji on käytetyintä pikakahviin. Tämä kahvi saatetaan maustaa kahviuutteella.

Kahvi on tutkituimpia ruoka-aineitamme. Kupillinen kahvia sisältää satoja kemiallisia aineita, joiden koostumus riippuu maaperästä, kahvilajikkeesta ja paahtoasteesta. Se on lievästi myrkyllistä, silti sen käyttöä pidetään melko harmittomana. Tunnetuin vaikuttava ainesosa on kofeiini. Sitä ei kuitenkaan ole kaikissa kahvipensaslajeissa. Paahtaminen vähentää kofeiinin määrää.  Kofeiini aktivoi keskushermostoa herkistämällä ulkoisille ärsykkeille, poistamalla väsymyksen, vilkastamalla motoriikkaa, terästämällä aivotoimintaa, lyhentämällä unta. Kahvikupillisessa kahvia on kofeiinia 100 mg. Turvallinen annos on 3 kuppia päivässä. Yliannokset kofeiini aiheuttavat lihaskouristuksia. 0,6-1 g kofeiinia on selvästi myrkyllistä ja 3,2 g aiheuttaa kuoleman. Kofeiinimyrkytykset ovat harvinaisia kahvin aiheuttamiksi. Sitä saa juoda litrakaupalla hyvin lyhyessä ajassa, koska osa kofeiinista haihtuu jo 15-45 minuutissa, ennen kuin päästää lähellekään myrkytystä. Myrkytysoireita ovat päänsärky, pahoinvointi, unettomuus, rauhattomuus, kiihtymys, lievä delirium, lihasvärinä, rytmihäiriöt ja lisälyönnit. Alkoholisteilla ja vastasyntyneillä kofeiini poistuu elimistöstä hitaammin, joten heille suuret annokset voivat olla haitallisia.

Muita alkaloideja kahvissa ovat teobromiini, teofylliini, paraksantiini, teakriini, liberiini, metyyliliberiini, trigonelliini. Kahvissa on myös klorogeenihappoa. Paahtaminen vähentää sen määrää, jolloin syntyy kahvihappoa ja kiinahappoa. Paahtaminen muuttaa myös kahvin viini-, sitruuna-, omena- ja oksaalihapot etikka-, propioni-, voi- ja valeriaanahapoksi. Kahvin muita ainesosia ovat  atraktylosidi-norditerpeeniglykosidiesterit, ferulihappo, fosfolipidit, polyamiinit, tanniinit, hydrokarbonit kuten skvaleeni ja nonakosaani. 

Kahvin vakiokäyttäjät eivät yleensä huomaa kahvin vaikutuksia selvästi. Satunnaiskäyttäjä huomaa heti muutoksia sydämen toiminnassa ja verenpaineessa. Sydämen lyöntitiheys voi kiihtyä ja verenpaine nousta. Kahvi voimistaa lihaskapasiteettia, vahvistaa sydämen tehoa ja tehostaa veren virtausta sepelvaltimoiden läpi. Virtsaneritys lisääntyy, ruuansulatus paranee, sileä lihaksisto rentoutuu, sydämen verisuonet laajenevat, keuhkoputket laajenevat. Kahvi lisää sapen virtausta ja alentaa näin sappikiviriskiä.

Kahvista saattaa olla hyötyä Parkinsonintautia sairastavilla.

Kahvin haitallisia vaikutuksia on LDL-kolesterolin nousu, johtuen valmistustavasta (pannukahvi, espresso), osteoporoosin riskin lisääntyminen vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla, saattaa laukaista migreenin, voi aiheuttaa närästystä ja muita vatsavaivoja, saattaa pahentaa mahahaavan oireita.

Yli 6 kuppia kahvia voi aiheuttaa oireita jos sinulla on epilepsia, kärsit liikajännityksestä, paniikkihäiriöistä, kilpirauhasen liikatoiminnasta, sydän- ja verisuonihäiriöistä, hermostohäiriöistä, munuaistulehduksesta, syömishäiriöstä tai diabeteksesta. Liika kahvi tekee levottomaksi, aiheuttaa unettomuutta ja päänsärkyä. Kahvi lisää myös stressiä. Joillakin henkilöillä kahvin klorohappo ärsyttää vatsaa ja aiheuttaa allergiaa. Erittäin suurina annoksina kahvi voi edistää syöpää, sydänsairauksia ja pakkoneurooseja.

Kahvi voi vaikuttaa tiettyihin lääkeaineisiin kuten Parkinsonin taudin hoidossa käytetty L-dopa. Kahvi voi estää lääkkeiden, vitamiinien ja raudan imeytymistä sekä aiheuttaa kalsiumin ja magnesiumin puutetta sekä heikentää naisten raskaaksi tuloa. Kahvia ei ole syytä käyttää raskauden eikä imetyksen aikana.

Kahvi voi olla epämuodostuvia aiheuttavaa eli mutageenistä. Sen voi kuitenkin kumota natriumsulfidilla, natriumbisulfidilla ja metabisulfidilla. Onkin ehdotettu että kahveihin lisättäisiin sulfideja.

Kahveihin lisätään nykyään vaikka mitä. Hakusanalla kahvijuomat tai maustekahvit löytyy monia sekoituksia. Perinteinen kahvi pitää silti pintansa, sillä suomalaiset ovat muiden pohjoismaalaisten ohella maailman kovimpien kahvinjuojien joukossa. Kahvi onkin suomalaisten kansallisjuoma.

 

Tee

Teen alkuperä kuten kahvinkin on legendojen peitossa. Luonnonvaraisena teepensas kasvaa Kiinassa ja Intiassa, joten on syytä olettaa että alkuperäkin on siellä. Kiinassa ja Japanissa teen valmistus on seremonia, jossa yhdistyvät uskonto, tiede, taide ja filosofia.  Aluksi teeseremonioita harjoitettiin zen-luostareissa.

Teejuoma valmistetaan teepensaan lehdistä ja se on maailman yleisin juoma heti veden jälkeen.

Teen maailmavalloitus alkoi 1600-luvun vaihteessa. Venäjällä teestä tuli kansallisjuoma. Teetä tehtiin samovaarissa ja siihen lisättiin sitruunaa ja hilloa.

Englannissa juotiin aluksi paljon kahvia, mutta 1700-luvun puolivälissä tee syrjäytti kahvin. Englannista tunnemme kello viiden teen. Teehen lisätään sokeria ja maitoa ja sen kera nautitaan pikkupurtavaa. Teenvalmistus- ja juontiperinteet vaihtelevat suuresti maittain. Teetä juodaan myös kylmänä.

Suomeen tee saapui idästä ja oli aluksi suositumpi seurustelujuoma kuin kahvi. Nykyään Suomessa teenjuojat ovat vähemmistö. 1960-luvun hippikulttuuri nosti teenjuonnin uuteen kukoistukseen, kun etsittiin sisäistä rauhaa, rakkautta ja hyvää oloa. Näillä linjoilla jatkaa 1980-luvulta lähtenyt pehmeitä arvoja korostava vaihtoehtolääkintä. Teestä haetaan tietoisesti terveyttä ja hyvinvointia.

Teelaatuja on useita ja ne on tapana nimetä viljelypaikkakunnan mukaan. Parhaat teelaadut sisältävät vain lehtisilmuja (pekoe) ja silmua edeltävät kaksi ensimmäistä lehteä. Teenlehtiä käsitellään eri tavoin. menetelmästä riippuen tee voi olla mustaa (käynyttä teetä), oolong-teetä (puolittain käynyttä) tai vihreää teetä (ei käynyttä). Nykyään on tarjolla myös valkoista teetä, jota saadaan teenlehdistä jotka kerätään tiettyyn aikaan vuodesta.

Tee virkistää älyä ja auttaa ratkomaan ongelmia.

Kupillisessa teetä on kofeiinia eli teiiniä 0,01-0,05 g (vastaavassa määrässä kahvia 0,1 g).

Liiallinen teen juonti voi aiheuttaa ummetusta ja värjätä hampaat keltaisiksi. Muita haitallisia vaikutuksia teellä ei ole havaittu.

 

Kaakao

Ennen kaakaon yleistymistä Euroopassa juotiin suklaata. Espanjalaiset valloittajat toivat 1500-luvulla intiaaneilta saamansa juoman Eurooppaan. Nykyään kaakaota pidetään enemmänkin lasten juomana kuin nautintoaineena. Johtuneeko siitä että valmiskaakaopakkauksiin laitetaan niin paljon sokeria. Se on makeaa, täyttävää ja ravitsevaa. Ei siis sovi laihdutukseen. Kaakaopavut sisältävät 0,5-1,5 % teobromiinia (kofeiinintapainen alkaloidi), kuparia,  kaliumia, rautaa, B12-vitamiinia ja kuituja.  Terveellisemmäksi vaihtoehdoksi kaakaolle on ehdotettu johanneksenleipäpuun hedelmistä valmistettua carobjuomaan.

Kaakao on kaakopensaan pavuista saatavaa uutetta, joka on myös suklaan perusainesosa.

 

Coca-cola, ”kokis”

Atlantalainen apteekkari John S. Pemberton valmisti patenttilääkettään kolasiirappia päänsärkyyn, hermostuneisuuteen ja masennukseen. Kunnes joku, ilmeisesti ”lääkkeen” käyttäjä lisäsikin siirappiin veden sijaan hiilihappovettä ja sai aikaan coca-colan vuonna 1886.  Juoman resepti on pidetty salaisena. Sokeria juomassa on noin 10%. Virkistävä vaikutus perustuu kofeiiniin, jota juomassa on viidesosa kahvin kofeiinista. Alkuperäiseen reseptiin kuuluivat kokapensaan lehdet ja kolapähkinä. Kokaiini poistettiin juomasta vuonna 1903. Kokis oli ensimmäinen ns. virvoitusjuoma, joita on sittemmin virrannut markkinoilla jos jonkinlaisia. Yhteistä niille on että ne sisältävät runsaasti lisäaineita ja keinotekoisia väri- ja makuaineita.

 

Guarana

Nykyään moniin energiajuomiin on lisätty enemmän ja vähemmän guaranaa. Trooppisessa Amerikassa Amazonjoen alueella Brasiliassa ja Venetsiassa kasvava kasvi tekee pitkän matkan eurooppalaisten nuorten juomatölkkeihin. Jesuiittalähetyssaarnaajat raportoivat intiaanien käyttämästä kasvista 1700-luvulla. Ranskaan guarana saapui 1817 ja saavutti suosiota virkistävänä juomana.  Brasiliassa guarana on kansallisjuoma ja sitä on valmistettu vuodesta 1909 alkaen. Vasta 1970-luvulla kasvia alettiin viljellä kaupalliseen käyttöön. Guaranaa saadaan kasvin siemenistä, niissä on hyvin paljon kofeiinia 2-7%.  Suurina määrinä voi lisätä kurkkusyövän riskiä. Suuret annokset kofeiinia voivat johtaa kuolemaan, joten energiajuomaa ei pitäisi juoda jatkuvasti, eikä käyttää laihdutukseen. Saattaa aiheuttaa myös rytmihäiriöitä ja ripulia.

 

Matee

Nimi juontuu pitkänokkaisesta astiasta, jossa matee-teetä on valmistettu.  Perinteisesti juomaan lisätään poltettua sokeria, sitruunamehua ja maitoa.  Matee oli alun perin Etelä-Amerikkalainen rituaalijuoma.  Jesuiitat omivat kasvin kasvatuksen ja teenvalmistuksen intiaaneilta.  Eurooppaan kasvi saapui 1500-luvulla. 1970-luvulla Mateeta pidettiin kahvin kofeiinittomana korvikkeena Yhdysvalloissa. Tieto on kuitenkin osoittautunut vääräksi, sillä mateen lehdissä on kofeiinia 0,2-2,5%, teobromiinia 0,1-0,9% ja teofylliiniä 0,05 %.  Etelä-Amerikassa mateeta juodaan teen tapaan.  Ei sovi kuitenkaan pitkäaikaiseen käyttöön. Suuret annokset voivat laukaista maksan laskimosulkutaudin (kroonisen maksamyrkytyksen seuraus). Matee lisää myös kurkkusyövän ja ruokatorven syövän vaaraa.

 

Karkade, rosella

Maailmalla matkatessaan voi törmätä myös karkade-juomaan, jota saadaan erään kiinanruusulajin (hibiscus sabdariffa) verhiöistä. Ne kerätään kuivataan ja niistä valmistetaan punaista juomaa, joka maistuu laimealle karpalomehulle. Juoma sisältää sitruuna- ja viinihappoa, vitamiineja ja kivennäisaineita.  Juomaa tarjotaan sekä kylmänä että kuumana. Suosittua seurustelujuomaa Pohjois-Afrikan maissa. Suomessa juomaa voi ostaa pussiteen tapaan terveyskaupasta.

 

Maailmalla matkaillessaan voi törmätä myös monin muihin nautintoainesiin. Tämä on vain pieni pintaraapaisu siitä mitä ihmiset käyttävät seurustelujuominaan. Monista juomista on kehitetty maustettuja versioita.

 

Kun luet näitä rivejä hyvin todennäköisesti istut paikallasi. Ihmiset istuvat ja ovat paikallaan ihan liian paljon, tietokoneen ääressä, autossa, bussissa, junassa, kotona sohvalla jne. Ei ihme että väsyttää, lihaksia särkee ja niska- ja hartiaseutu on jumissa. Kehoon alkaa kertyä jännityksiä, joita sinne ei kuulu. Nykyaikana työstä on tullut paikallaan oloa, jossa liikkeet ovat rajoittuneet tai tehdään toistoliikettä kuten kaupan kassalla tai koneen ääressä. Ei myöskään ole ihme että paino nousee, niin aikuisilla kuin lapsillakin. Aikuisilla kun on tapana kuskata lapsia autolla ympäriinsä. Liikkumattomuus lisää riskejä sairastua vakaviin elintapasairauksiin, kuten sydäntauteihin ja aivoverenkierron häiriöistä johtuviin tauteihin.

Ihminen ei pysy hyvässä kunnossa ilman liikuntaa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet että terveellinen ruokavalio ja stressin välttäminen ei riitä pitämään ihmistä kunnossa. Liikunta ei ole vaihtoehto, se on välttämättömyys. Se on yksi maailman vanhimmista ja parhaimmista ”lääkkeistä”. Liikunnan avulla vältetään lihasten ja luuston kuntoon liittyvät ongelmat missä iässä tahansa. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Liikunta rakentaa lihaksia ja vahvistaa luustoa, lisää voimaa ja notkeutta sekä pitää nivelet liikkuvina. Lisäksi liikunta parantaa tasapainoa, ryhtiä, keuhkojen, sydämen ja verisuoniston toimintaa, aivopuoliskojen välistä koordinaatiota sekä estää painon nousemisen vaikuttamalla suotuisasti veren rasvoihin ja valkuaisaineisiin sekä tasapainottaa verensokeria. Liikunta vaikuttaa virkistävästi immuunijärjestelmään ja vahvistaa elimistön kykyä puolustautua viruksia ja bakteereja vastaan. Liikunta ei ole hyväksi vain keholle vaan sillä on myös positiivinen vaikutus mielialaan ja tunne-elämään, koska se laukaisee lihasjännityksiä, alentaa stressiä ja vapauttaa mielihyvää tuottavia endorfiinejä sekä serotoniinia. Liikunta myös lievittää kipua ja ahdistusta. Useimmat liikuntalajit vaikuttavat monipuolisesti terveyteen. Mistä sitten johtuu että tälläistä ilmaista ”lääkettä” ei käytetä?

Yleensä syy löytyy korvien välistä. Tarkemmin sanottuna asenteesta. Jos en liiku, miksi asenteeni liikuntaa kohtaan on kielteinen? Onko elämässäni ollut kokemuksia, jotka ovat luoneet tämän asenteen? Olisiko aika luopua niistä? Enkö ole vain löytänyt itselleni sopivaa lajia? Onko syynä puhdas laiskuus? Kiire? Pelkäätkö muiden ihmisten mielipiteitä? Krooniset selkäoireet ja nivelkivut eivät ole syy olla harrastamatta liikuntaa, ne ovat vihje siitä että liikuntaa ei harrasteta tarpeeksi. Myöskään ikä ei ole este harrastaa liikuntaa. Oli syy mikä hyvänsä, on aika pysähtyä ja miettiä olisiko aika vaihtaa asennetta, ennen kuin on pari metriä mullan alla ihan omaa tyhmyyttään.

Aktiivisuus, elinvoima, hyvä olo, terveys, nuorekkuus, energisyys, hyvä uni, stressittömyys, kaiken tämän ja paljon muuta saa liikkumalla. Olisiko aika aloittaa. NYT! Jos sinulla on lapsia, mieti millaisen esimerkin annat heille liikkumattomuudellasi. Perusta elintavoille ja liikuntaharrastuksille luodaan jo lapsuudessa. Harrasta monipuolisesti liikuntaa lapsesi kanssa. Pidä huolta että hän saa tarpeeksi arkiliikuntaa. Kun vietät aktiivista vapaa-aikaa lapsesi kanssa kaikki osapuolet hyötyvät ja samalla tulee hoidettua sosiaalista kanssakäymistä. Perheen pienimmille liikunnan tulisi olla ennen kaikkea hauskaa yhdessäoloa.

Fyysinen rasitus kuormittaa kehoa. Ihmisen keho on tarkoitettu kuormitettavaksi. Kaikki liikunta perustuu siihen että lihakset ja luut mukautuvat lisääntyneeseen kuormitukseen ja vahvistuvat. Jos tälläistä kuormitusta ei ole, lihakset ja luut heikkenevät ja se vaikeuttaa jokapäiväistä elämää. Mitä vanhemmaksi tulet, sen heikompaan kuntoon menet, jos et liiku.  Mitä enemmän liikut sen hyväkuntoisempi sinusta tulee. Toki tietenkin maltti on valttia ja kannattaa pitää liikuntakin kohtuullisella tasolla. Liikunta ei ole stressin aihe.

Liikuntaa on tutkittu. Kuitenkaan tutkijat eivät ole voineet osoittaa millainen liikunta olisi parasta. Siispä mitä enemmän haluaa liikunnasta hyötyä, kannattaa harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Tämä ehkäisee ns. ylikunnon. Jos harrastaa vain jatkuvasti samaa lajia, eikä huolehdi siitä että palautuu, jää pysyvästi ”stressitasolle”, jolloin kunto ei enää kohoa ja liikunnasta tulee suoristus.

Jos et ole aikaisemmin harrastanut liikuntaa, uuden aloittaminen voi olla vaikeaa.  Käy lääkärintarkastuksessa ennen liikunnan aloittamista, jos ole keski-ikäinen tai vanhempi, olet ollut tai olet sairaana tai sairastat kroonista tautia tai olet runsaasti ylipainoinen. Monet lääkärit kirjoittavat nykyään myös liikuntareseptejä. Kysy siis rohkeasti lääkäriltäsi paikallisista liikuntaohjelmista.

Kysy myös onko työpaikaltasi mahdollista saada liikuntaseteleitä tai alennuksia kuntosalien jäsenyyksistä. Jos ei, ehdota tätä työnantajallesi, monet työnantajat eivät edes tiedä tällaisesta mahdollisuudesta parantaa työntekijöidensä työsuorituksia.

Älä vaadi itseltäsi isoja muutoksia nopeasti, vaan aloita varovasti. Suositus on ½ tuntia kohtuullista liikuntaa päivässä. Aluksi voi olla hyvä jakaa tuo aika vaikka 10 minuutin jaksoihin. Parempi aloittaa rauhallisesti ja lisätä määrää, kunnes pääsee tavoitetasolle, kun aloittaa maksimisuorituksella, jota on vaikea ylläpitää. Liiku säännöllisesti ja kohtuudella äläkä yritä repi itsestäsi irti mahdottomia. Ole realistinen nykyisen kuntosi suhteen. Älä kuvittele että olet hyvässä kunnossa, jos joskus kymmenen vuotta sittenkin olit.

Mikäli tarkoituksesi on pudottaa painoa, liikunta-aika on nostettava vähintään tuntiin ja kahden liikuntakerran viikossa tulisi sisältää voimaharjoittelua. Ole realistinen tavoitteiden suhteen.  Älä odota vaikuttavia tuloksia heti. Pidä liikuntapäiväkirjaa ja muista myös että se mitä syöt vaikuttaa painoosi.

Hanki kävelymittari. Minimiarvo päivää kohti on 5 000 askelta. Se ei välttämättä täyty edes jokapäiväisistä toimista, vaan vaatii aktiivista kävelyä. Kunnon ylläpitoon riittää 10 000 askelta päivässä. Jos haluat laihduttaa sinun on käveltävä enemmän kuin 15 000 askelta päivässä. Aloita pienissä etapeissa.

Jos olet aamuihminen aloita liikunta aamulla, jos taas iltaihminen painota se iltaan. Varaa kuitenkin säännöllinen aika liikuntasuorituksellesi. Näin siitä tulee helpommin rutiini. Laita aika kalenteriisi, samalla tavalla kuin laitat sinne lääkäriajat ja työhön liittyvät tapaamiset. Tämä aika on pyhä ja tarkoitettu juuri liikuntaan. Älä anna sitä pois.

 

Klo 7-9 aamulla

Keho on juuri herännyt, ruumiinlämpö on alhaalla, nivelet voivat olla jäykät ja lihakset eivät ole lämpimät. Ota rauhallisesti. Sopivia liikuntamuotoja: jooga, venyttely, kävely

klo 10-12

Adrenaliini- ja kortisolitasot ovat nousseet.  Aivot ovat vireimmillään ja terävät. Sopivia liikuntamuotoja: karate, judo

klo 15-16

Lounaasta on jo kulunut sopivasti aikaa ja ravinnon energia on siirtynyt kehoon. Sopivia liikuntamuotoja: voimaharjoittelu, aerobiset lajit

klo 16-17

Tämä on paras aika harrastaa liikuntaa. Sopivia liikuntamuotoja: juoksu, uinti, pyöräily,  tennis, aerobic, jazztanssi

klo 20

Keho alkaa valmistautua yöhön. Ruumiinlämpö laskee. Sopivia liikuntamuotoja: taiji, venyttely

 

Eri ihmisille sopivat eri liikuntalajit. Se mikä sopii naapurille, ei välttämättä sovi sinulle. Kokeile eri lajeja, näin löydät sopivan. Se jääkö liikuntaharrastus pysyväksi riippuu siitä sopiiko se persoonallisuuteesi, ikääsi ja käytettävissä olevaan aikaan. Ihannetapaus on että liikuntalaji kiehtoo sinua niin että jäät sen pauloihin. Useimmiten kannattaa kuitenkin vuorotella erityyppisiä liikuntamuotoja, jotta kiinnostus pysyy yllä. Opettele tuntemaan heikot kohtasi ja vahvista niitä sopivalla liikunnalla.

Luonto taas sopii kaikille. Pyri liikkumaan raittiissa ulkoilmassa niin paljon kuin mahdollista. Aamuisin ilma on yleensä raikkain.

 

Määrittele mitä haluat:

Lisää voimaa – voimaharjoittelu, aerobiset lajit, jooga

Lisää notkeutta – aerobic, tanssi, kuntopiiri, taistelulajit, voimistelu, jooga, pilates

Painon pudotus – aerobinen liikunta, hölkkä, hiihto, jumppa, kävely, uinti

Huonon kunnon parannus – kävely, uinti, notkeusharjoittelu

Nivelten kunto – kävely, uinti, pyöräily, jooga, pilates

Ikääntyneelle sopivaa – kävely, uinti, pyöräily, taiji, golf, tanssi

Sydämen kunto – aerobinen liikunta, juoksu, reipas kävely, sauvakävely, hölkkä, uinti, soutu, pyöräily, pallopelit

Hyötyliikunta – ulkoilu, sienestäminen, marjastaminen, metsästys, kalastus, puutarhanhoito, työmatkan kävely, portaiden kävely, kaupassakäynti kävellen, koiranulkoilutus

 

Ihmiset ovat erilaisia joku harrastaa liikuntaa mieluummin yksin omine ajatuksineen ja toinen tarvitsee kaverin. Kaverin valinnassa on hyvä kiinnittää huomiota siihen että kaveri ei masenna sinua. Valitse kaveri, joka on suunnilleen samalla kuntotasolla kuin itse olet. Näin liikunnasta tulee mukavampaa. Motivaatiota voi lisätä myös liittymällä vertaisryhmään verkossa.

Toisaalta liikunnan pauloihin jäämisessä on vaaransa. Jos tuntuu että liikunnasta tulee pakonomaista toimintaa, tai siitä tulee riippuvaiseksi, niin että saa ahdistusta, jollei pysty noudattamaan ohjelmaansa – On korkea aika palata lähtöruutuun. Elämään kuuluu oikeassa suhteessa aktiivisuutta ja rentoutumista. Se että jää väliin päivä tai pari liikunnasta ei vaikuta yhtikäs mitään mihinkään. Sen sijaan liikaharjoittelu voi aiheuttaa vastustuskyvyn heikkenemistä, anemiaa, liiallista laihtumista ja kuukautishäiriöitä.

Kun innostuu ja haluaa päästä huippukuntoon nopeasti, saattaa heittäytyä liiankin äkkiä kovaan harjoitteluun. Kuten kaikilla ”lääkkeillä” liikunnallakin on sivuvaikutuksensa. Yksi on sepelvaltimotaudista, johtuva äkkikuolema. Käy siis lääkärillä, jos sinulla on epäilys sydämesi kunnosta ennen liikunnan aloittamista. Yleisemmät sivuvaikutukset ovat erilaiset vammat. Rasitusvammat ovat aluksi yleisiä, kun omaa kuntoa ei osata arvioida oikein.  Alkuvaiheessa liian suuri kuormitus voi vahingoittaa sydäntä ja verisuonia.  Vältä myös yksipuolisesti kuormittavia liikkeitä ja opettele oikeat tekniikat tehdä eri liikkeitä.

Flunssan jälkeen on erityisen tärkeä saada toipua ennen liikuntasuorituksen aloittamista. Älä koskaan harrasta liikuntaa kuumeisena. Pidä taukoa pari viikkoa kunnes olet parantunut. Aloita rauhallisesti. Tämä on tärkeää siksi, että liian aikainen liikunnan aloittaminen flunssan jälkeen aiheuttaa astman ja heikentää keuhkojen suorituskykyä pysyvästi. Vakavampia seurauksia ovat imusolmukkeiden, lihasten ja sydämen tulehdukset. Viimeksi mainittu voi johtaa kuolemaan.

Muista myös pitää taukoja. Yksi lepopäivä viikossa on hyvä. Samoin jos olet tehnyt erittäin pitkän liikuntasuoritteen kuten maratonin. Se rasittaa elimistöä ja kuluttaa immuunijärjestelmää, joten tauko on paikallaan.

Myös kuntoliikkujan on hyvä valmistautua liikuntasuoritukseen yhtä huolellisesti kuin kilpaurheilijankin. Älä kiirehdi liikuntasuorituksen siihen osaan, josta uskot olevan sinulle eniten hyötyä. Muista lämmitellä ja venytellä. Kävely tai paikallaan hölkkääminen 15-20 minuuttia  valmistaa elimistöä liikuntasuoritukseen nostamalla lihasten lämpötilaa.  Jäähdyttely liikunnan jälkeen on ihan yhtä tärkeää. Sen tulisi kestää suunnilleen sama aika. Tarkoitus on laskea hitaasti syke ja elimistön lämpötila normaalitasolle. Samalla venyttelemällä lihaksia niin että ne rentoutuvat. Liikkeet ovat aina rauhallisia ja helppoja.

Muista hengittää liikuntasuorituksen aikana ja huolehdi nestetasapainosta.

Hyvä tapa mitata, onko liikunnan teho sopiva, on jutella kun liikut. Jos pystyt puhumaan teho on sopiva.

Jos mieleesi ei mitään muuta tästä artikkelista jää, muista että ihminen on luotu liikkumaan, et voi tehdä mitään väärin kun kuuntelet itseäsi ja kehoasi.

 

Tämän kirjoitti Kultasiipi

Ihmisrodut

 

Ihmisrodulla tarkoitetaan perinnöllisiä eroavaisuuksia eri ihmisryhmien välillä. Yleensä aloitetaan olennaisista eroavaisuuksista. Sen jälkeen ryhmitellään ihmiset heissä havaittujen pienempien eroavaisuuksien mukaan. Ihmisissä näkyvin ero on ihon, hiusten ja silmien väri sekä muut ominaisuudet kuten silmien asento, pituus, pään alueen muodot kuten kallon muoto, nenä, leuka, silmäluomet, sierainten muoto, huulet, korvat jne.  Ominaisuuksia on monia ja osa on säännönmukaisia ja osa taas aste-eroja, joilla ei ole merkitystä.

Kuitenkaan ei pidä tehdä vääriä olettamuksia. Ulkonäön perusteella ei ihmisen rotua pysty arvelemaan kuin korkeintaan sen verran miltä mantereelta hän mahtaa olla kotoisin. Vaikka ulkonäkö on erilainen, silti sisäelimet toimivat samalla tavalla ja ovat suurin piirtein samoilla paikoilla. Myöskään älykkyydessä ei ole eroja eri rotujen välillä. Kaikilla elävällä on sielu, joten siinäkään ei ole eroa. Mielessä taas saattaa olla eroja, jotkut rodut ovat vilkkaampia ja toiset hidastempoisempia. Kulttuurit ja kielet eroavat myös toisistaan melkoisesti. Syrjässä eläneille on voinut kehittyä hyvinkin erilainen kulttuuri. Tämä ei vähennä heidän ihmisarvoaan yhtään.

Rotu-sanalla on hieman pahalta kuulostava maine. Ihmisillä on ollut tapana pitää jotakin rotua puhtaampana (parempana) kuin toista. Nykypäivänä ei ole olemassa puhtaita rotuja, jos niitä nyt koskaan on ollut olemassa. Kaikkein syrjäisimmissäkin paikoissa eläneet ihmiset ovat sekoituksia eri kansoista. Jos joku rotu olisi puhdas, se olisi niin sisäsiittoinen että ei eläisi kauan.  Rotujen sekoittuminen on hyvä asia, sillä silloin saadaan perimään vaihtelua ja kehittyy uusia hyviä ominaisuuksia.

Rotueroja on havainnoitu jo muinaisista ajoista alkaen. Egyptissä hautakammion seinistä löytää maalauksia eri rotuisista ihmisistä. Sittemmin klassisella ajalla kreikkalaiset eivät perehtyneet kreikkalaisista poikkeaviin ihmisiin kovinkaan tarkasti, koska pitivät näitä barbaareina. Roomalaiset olivat vieläkin pahempia, heitä villit eivät kiinnostaneet, lähinnä vain heidän maittensa ja rikkauksiensa valloittaminen. Keskiaika oli pimeää aikaa rotujen suhteen, koska Eurooppa oli muhamettilaisten saartama ja muista kansoista ei kuultu kuin outoja kertomuksia. Vasta suurten löytöretkien jälkeen maailmasta alkoi tihkua enemmän tietoa, aluksi sekin oli aika mielikuvituksellista. Rotuja alettiin luokitella vasta 1700-luvulla. Ensimmäinen varsinainen rotujako alkaa Linnéstä, joka sijoitti ihmisen luonnonhistorialliseen järjestelmään. Hänen teoksensa Systema naturae, 1735 jakoi ihmisen maanosien mukaan Homo americanus, Homo europaeus, Homo asisticus ja Homo afer sekä Homo monstrosus, johon luettiin kaikki omituiset muodot.  Rotujako säilyi suhteellisen samanlaisena myöhemmissäkin teoksissa, vain nimet vaihtelivat.

Vielä 100 vuotta sitten ihmisen erottelu rotuihin oli helpompaa, nykyään maailma on paljon pienempi ja kutistuu yhä muuttoliikenteen ja matkustelun myötä. Silloinkin oli jo vaikeuksia. Ihmisiä yritettiin erotella hiusten rakenteen mukaan kolmeen ryhmään villatukkaisiin, karkeatukkaisiin ja pehmeätukkaisiin. Kuuluisa englantilainen biologi Huxley jakoi valkoisen rodun vaalea- ja tummatukkaisiin. Toiset tutkijat taas jakoivat tummatukkaiset kansat kahteen alarotuun: Välimeren rotuun, jolla on pitkä kapea pää ja alppirotuun, jolla on lyhyt ja leveä pää. Italialainen Sergi taas jakoi vaalean rodun kahteen alarotuun pitkäpäiseen pohjoiseen rotuun ja lyhytpäiseen suomalaiseen rotuun. Venäläinen antropologi J. Deniker esitti monimutkaisemman jaon, jakamalla eurooppalaiset kuuteen päärotuun, joista neljällä on kullakin alarotunsa. Koska jokainen rotutukija halusi ilmeisesti olla toistaan parempi jaotteluun tuli aina vaan lisää alarotuja. Jossain vaiheessa tutkijat pääsivät jonkinlaiseen yksimielisyyteen viidestä eurooppalaisesta rodusta muutamine poikkeuksineen. Nämä viis rotua olivat pohjoinen, itä-balttilainen, alppirotu, dinaarinen ja välimerenrotu. Sitten pohdittiin vielä sitä onko tähän liitettävä lappalaisrotu omana erillisenä rotuna vai onko se itäaasialaisen rodun haara. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui Suomen kansan karjalainen heimo, joka ei istunut näiden rotujen joukkoon ja sitä ruvettiin kutsumaan Ontrus-roduksi. Saksalais-puolalainen antropologi lähti sekoittamaan pakkaa vielä kerran nimeämällä kaksi muuta eurooppalaistarotua: sarmaattisen ja esislaavilaisen. Tutkijoiden päitä sekoitti vielä se, että Eurooppaan oli levittäytynyt etuaasialainen rotu ja vieläpä useaan maahan. Mihin se tuli luokitella? Yksimielisyyteen ei päästy.

Fischer päätti jakaa maailman seitsemään suureen rotupiiriin: 1) eurooppalais-etuaasialais-välimerinen, 2) afrikkalainen, 3) saaristoaasialainen, 4) australialais-oseaninen, 5) itä,- keski- ja pohjois-aasialainen, 6) amerikkalainen, 7) arktinen. Tämäkään ei ollut mitenkään selkeä jako, sillä kaikkien näiden rotupiirien rajat olivat enemmän tai vähemmän epämääräiset ja häilyvät. Roturajat kun eivät noudata valtion rajoja tai kielitieteellisiä rajoja.

Ihmisiä on yritetty jaotella eri rotuihin myös veriryhmien perusteella. Veriryhmistä on myös yritetty vetää monenlaisia johtopäätöksiä. Jos katselee taulukoita veriryhmien esiintymisestä eri maissa, en lähtisi tekemään niistä mitään johtopäätöksiä ihmisten roduista.

Jos jätämme historian tähän. Nykyisin rotueroja tutkitaan geeneistä. Tosin rotu sanaa ei käytetä vaan puhutaan geeneistä ja niiden vastaavuuksista. Se onko asia selkiytynyt yhtään jää lukijan pääteltäväksi. Maapallolla asuvien ihmisten DNA:ta on kartoitettu muutamia vuosia oikein urakalla keräämällä näytteitä ihmispopulaatioista ympäri maailmaa. Keräämisurakka jatkuu vielä. Tämän kartoituksen tuloksena on päädytty seuraavanalaiseen jaotteluun.  Jaottelu on peräisin sivuilta www.dnatribes.com :1) arktiset, 2) salishan’t, 3) ojibwat, 4) pohjois-amerikan intiaanit, 5) athabaskan’t, 6) meksikaanit, 7) mayat, keski-amerikkalaiset, 9) amatsonialaiset 10) andit, 11) patagonialaiset, 12) luoteis-eurooppalaiset, 13) suomalais-ugrilaiset, 14) itä-eurooppalaiset, 15) välimerelliset, 16) egeialaiset, 17) pohjois-afrikkalaiset, 18) länsi-afrikkalaiset, 19) itä-afrikkalaiset, 20) etelä-afrikkalaiset, 21) levantit, 22) mesopotamialaiset, 23) arabialaiset, 24) pohjois-intialaiset, 25) etelä-intialaiset, 26) itä-intialaiset, 27) tiibettiläiset, 28) altaialaiset, 29) pohjois-kiinalaiset, 30) etelä-kiinalaiset, 31) japanilaiset, 32) kaakkois-aasialaiset, 33) malesian saaristolaiset, 34) australilaiset, 35) polynesialaiset. Jos tästä jaosta mietitään vähiten sekoittuneita populaatioita, niin ne ovat niitä, jotka ovat olleet eristyksissä. Eniten sekoittuneet ovat ne, jotka ovat olleet kauppareittien risteyskohdissa. Voidaan myös miettiä miten tarkka on testi, joka seuraa miehillä miespuolista-linjaa (isä – isoisä – isoisoisä – isoisoisoisä jne.) ja naisilla naispuolista linjaa (äiti – isoäiti – isoisoäiti – isoisoisoäiti jne.). Eikö se kerro vain sen isovanhemman rodun, joka oli linjassa ensimmäisenä tai paremminkin sen isovanhemman, jonka DNA:ssa tapahtui mutaatio? Tämä mutaatio, mikäli jäi pysyväksi, mahdollisti uuden rodun kehittymisen.

Lopussa kartta, mistä näkyy eri kansojen geneettinen yhtäläisyys suomalaisten kanssa. Suurin osa Euroopassa asuvista kansoista on lähestulkoon samaa rotua ja maiden mahduttaminen kartalle vaati sitä, että maiden mittasuhteita oli muutettava. Selkeyden vuoksi maat on merkitty palloina. Suurin osa kartalla näkyvistä Euroopan maista on lähempänä toisiaan mitä kartalta näkyy. Osa pienemmistä maista oli pakko jättää pois kun eivät mahtuneet kartalle.  Kartta on tehty kokeiluversiolla ohjelmasta SmartDraw www.smartdraw.com .

 

 

 

Kaunis kartta, joka näyttää miten ihmisrodut ovat eronneet toisistaan vuosituhansien saatossa löytyy: www.worldhistory-poster.com .

Hienoja videoita ihmissuvun vaiheista ja muuta asiaa ihmisen geenien kartoituksesta löytyy National Geographicin sivuilta: https://genographic.nationalgeographic.com/genographic/index.html

 

 

 

 

 

Tämän artikkelin laativat Belladonna & Mystery Man

Tavallinen syylä, verukka (Verruca vulgaris, verruca simplex)

Hyvänlaatuinen viruksen aiheuttama ihokasvain, jolla on karhea harmahtava nypyläinen pinta. Syylän aiheuttaa yleinen tarttuva papillooma-virus. Papilloomaviruksia on satoja ja yksi syylä saattaa sisältää yhtä tai useampaa virusta. Tämän takia syylähoito on hankalaa. Tartunnasta puhkeamiseen kuluu aikaa viikosta kahdeksaan kuukauteen.  Syylän kasvu alkaa epidermiksen yläosista ja ajan kanssa se leviää myös dermiksen puolelle. Siitä merkkinä syylässä näkyy tummia hyvin pieniä neulanpistomaisia jälkiä, jotka ovat verisuonia. Syyliä esiintyy kaikilla ikäluokilla sekä miehillä että naisilla, mutta yleisimmin lapsilla käsissä ja jaloissa. Älä anna lapsen imeskellä syyläisiä sormia, sillä tavallinen syylä voi siirtyä myös suuonteloon. Syylä on tarttuva ja tarttuu myös terveeseen ja ehjään ihoon.  Syylä tarttuu helpommin ihoalueelta toiselle, kuin toiseen henkilöön. Älä koskettele syyliä turhaan. Myöhemmin käsiteltävä visvasyylä taas tarttuu helposti myös muihin. Hoitohenkilökunta välttää syylätartunnan käyttämällä suojakäsineitä ollessaan tekemisissä syylien kanssa.

Syylä tarttuu kosketuksen mukana ja tiloista, joissa oleilee paljon ihmisiä. Syylät leviävät helposti kosteissa tiloissa (yleiset uimahallit, saunat, pesutilat, kuntosalit, koulun pukuhuoneet). Syylä tarttuu myös helposti stressaantuneeseen ja huonosti syövään ihmiseen.  Heikko immuunipuolustus altistaa syylille.

Ennaltaehkäisy: Suojaa jalat muovisilla suihkusandaaleilla aina liikkuessasi yleisissä pesu-, suihku- ja pukuhuoneissa. Huolehdi käsien ja jalkojen ihon kunnosta rasvaamalla, syylä saa helpommin otteen halkeamasta tai haavasta. Hoida kynsinauhoja voiteella, sillä syylä pääsee helposti sisään repaleisesta kynsinauhasta. Vaihda jalkineita usein, että ne ehtivät kuivua käyttökertojen välillä, syylä viihtyy kosteassa. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta vaihtaa kenkiä kesken työpäivän, käytä vaihdettavia pohjallisia. Vaihda niitä tiheään.

Syylän malli vaihtelee hieman sen esiintymisalueen ja syylän virustyypin mukaan, raajoissa syylät ovat laakeita, hieman ihosta koholla ja joskus pinta voi halkeilla.  Kynsivalleissa ja kynsien alla olevat syylät voivat olla hieman koholla. Jalkapohjissa (Verruca plantaris) ne painuvat ihon sisään ja ovat usein kivuliaita. Syylän ympärille voi myös kertyä kovettumaa, jolloin sitä on vaikea erottaa känsästä. Syylän erottaa yleensä siitä että se aristaa sivuilta puristettaessa. Känsä aristaa painettaessa. Tavallisin paikka syylälle on sormi. Lapsilla syyliä voi olla myös suupielissä, silmäluomissa tai sierainaukoissa.

Syylä on syytä hoitaa pois kun se on vielä pienikokoinen ja ei ole lähettänyt etäpesäkkeitä ympäristöönsä. Älä jää odottelemaan syylän itsekseen paranemista, sillä isompien syylien hoito on vaativa ja kivulias prosessi, samoin laajalle levinneiden mosaiikkimaisten syylien. Joskus syylä voi parantua itsekseen ½ vuoden kuluessa (25% tapauksista). Kaikille ei kuitenkaan tätä vastustuskykyä kehity.

Se, mikä hoitomuoto syylään valitaan, riippuu syylän paikasta, tyypistä ja laajuudesta. Pieniä syyliä voi hoitaa ja kannattaa hoitaa myös itse. Hoito tehoaa parhaiten kun se aloitetaan heti syylän ilmestyttyä. Jos olet vähänkään epävarma onko sinun kasvaimesi syylä, käy lääkärissä. Käy myös lääkärissä jos olet 2 vuotta hoitanut syylää ja se ei ole vielä kadonnut tai syylä on kasvanut yli
1 cm suuruiseksi halkaisijaltaan.

Hoito: Syylien hoito on hidasta. Ole kärsivällinen. Kuukausi kuluu hyvin helposti ilman että mitään ihmeempää tapahtuu. Kärsivällisyys palkitaan sillä hyvin hoidettu syylä harvoin palaa takaisin. Hoidon aikana saattaa nousta vielä uusia syyliä, mutta se johtuu siitä että syylien itämisaika on pitkä. Noudata hyvää hygieniaa hoidossa. Kun aloitat syylähoidon suojaa ensin hoitopaikka hyvin suojaliinalla tai -muovilla, jotta syylänpalasia ei pääse ympäristöön. Käytä aina suojakäsineitä. Jos hoidat omaa syylääsi kädessä tee reikä suojakäsineeseen syylän kohdalle ja hoida sen kautta. Näin syylä ei leviä niin helposti ympäristöönsä. Myös kotihoidossa on syytä noudattaa hyvää hygieniaa. Kaikki hoidossa käytettävät välineet on syytä pestä hoidon jälkeen hyvin ja suojaukset hävittää polttamalla. Älä missään tapauksessa jaa hoitovälineitä muiden kanssa tai päästä lapsia käsittelemään niitä. Pidä huolta asuntosi peseytymistilojen puhtaudesta, muuten saat aina uuden syylätartunnan tai tartutat muut perheenjäsenet. Kuivaa kädet ja jalat, joissa on syyliä erityisen huolellisesti pesun jälkeen, mielellään kertakäyttöpyyhkeeseen. Painetta helpottamaan jalkapohjan syylän ympärille voi laittaa huoparenkaan. Rengas myös auttaa hoitoa, koska nostaa syylää ylemmäs ihosta. Jos sinulla on hikoilevat jalat hillitse jalkojen hikoilua esim. talkilla, sukkia vaihtamalla ja ilmavilla kengillä, koska syylä viihtyy kosteassa. Jos syyliä on runsaasti aloita suurimmasta (”emo”), sillä joskus pienet häviävät itsestään kun niiden ”emo” on kuollut.

Salisyylihappovalmisteet kuten apteekista ilman reseptiä saatavat Verruxin ja Paloxin valmisteet tai salisyylihappolaastarit syövyttävät syylää. Syylää on hyvä hioa ohuemmaksi esim. kertakäyttöisellä hiekkapaperiviilalla tai skalpelilla ja kertakäyttöterällä. Ennen hoitoaineen levitystä on ihoa hyvä liottaa vedessä että kudos pehmenee ja aine pääsee siten imeytymään vaikutusalueelleen paremmin. Salisyylipitoisia laastarivalmisteita ei suositella diabetestä sairastaville, huonoverenkiertoisille tai ohutihoisille potilaille.

Apteekista on saatavilla myös jäädytyshoitospray syylien kotihoitoon.

 

Lääkärin tekemät hoidot

Kun menet lääkärille pidä vähintään 2 viikon tauko omasta syylähoidostasi. Näin lääkäri pääsee paremmin oikeaan diagnoosiin. Pese jalat hyvin.

Sähköllä hyydyttäminen (koagulaatio) ilman puudutusta. Voi olla kivulias jalkapohjien syylissä.

Mekaaninen poisto

Kaavinta ja kauhominen tulee hoitona kyseeseen, jos syylä osoittautuu sitkeäksi tapaukseksi. Silloin alue puudutetaan ja syylä kaavitaan tai kauhotaan tarkkaan pois, jos on painunut syvälle. Ennen tätä toimenpidettä on varmistettava potilaan keloiditaipumus. Mikäli arpikasvaimia on esim. käsissä nähtävillä tämän hoitomuodon valintaa on syytä harkita tarkkaan, ettei aiheudu vielä syylääkin kivuliaampi arpikasvain.

Laserpoisto on kivulias hoito varsinkin jalkapohjissa, mutta sillä saadaan yleensä siistimpi tulos kuin kaavinnalla ja kauhomisella. Laserpoistosta voi myös jäädä arpi.

Kylmähoito nestemäisellä typellä saattaa olla kivulias (jalkapohjat). Se on uusittava kerran 2-3 viikon välein.

 

Jalkahoitajan tekemät hoidot

Kun menet jalkahoitajalle pidä vähintään 2 viikon tauko omasta syylähoidostasi. Näin jalkahoitajan on helpompi nähdä mitä hän hoitaa. Pese jalat hyvin.

Mekaaninen poisto

Sähkökoagulaatio

Kylmähoito nestemäisellä typellä

Keratolyyttiset pastat ja salvat

 

Muita hoitomuotoja itsehoitoon

Ilmastointiteippi

Leikkaa teipistä hieman syylää isompi pala ja jätä syylän päälle viikoksi. Poista teippi ja liota aluetta vedessä. Poista hiekkapaperiviilalla tai hohkakivellä kuollut kudos pois.  Anna syylän olla rauhassa yön yli ja laita uusi teipinpala aamulla. Toista kunnes syylä on hävinnyt.

Liikavarvaslaastari

Sisältämänsä salisyylihapon ansiosta pehmittää syylää.

Tuore valkosipuli

Suojaa syylää ympäröivä iho vaseliinilla. Levitä tuoretta valkosipulia (ei valmista purkkimurskaa) syylän päälle. Peitä laastarilla. Uusi käsittely päivittäin. Valkosipuli saa syylään aikaiseksi rakkuloita ja syylä voi hävitä jopa viikossa.

Voikukan tai tyräkin maitiaisneste

Hiero syylään.

Perunan, banaanin tai sitruunan raaka kuori

Hiero syylään tai teippaa pieni pala kuorta yöksi syylän päälle.

Itsesuggestio

Keskity hyvin ja luota itseesi. Vakuuta itsellesi että syylien ravinnonsaanti ehtyy ja syylät kuihtuvat ja tippuvat pois.

Kynsilakka

Levitä syylän päälle useita kertoja kunnes se irtoaa ja kuolee.

Suola

Levitä suolaa syylän päälle ja peitä laastarilla. Anna olla kaksi päivää. Toista kunnes syylä katoaa.

Risiiniöljy

Syylää hierontaan 2-3 viikon ajan päivittäin useita kertoja risiiniöljyllä. Variaatio: sekoita risiiniöljyä ja ruokasoodaa ja peitä syylä tahnalla. Sivele tahnaa syylään kaksi kertaa päivässä. Pidä syylä peitettynä.

Taululiitu

Hiero liitua syyliin useita kertoja päivissä tai liota liitu veteen ja levitä ”puuroa” syylille 7-10 päivän ajan.

Tulitikku

Kostuta tulitikun rikkipää ja hiero sillä syylää 1-2 viikon ajan.

Sipuli-etikka

Liota sipuliviipaletta etikassa. Kiinnitä se sitten laastarilla syylän päälle. Jatka niin kauan kunnes syylä irtoaa.

C-vitamiini

Murskaa C-vitamiinitabletti ja tee siitä ja vedestä tahna ja levitä syylän päälle. Peitä laastarilla.

Zapperi

Hulda Clark: Hoito kaikkiin sairauksiin –kirjassaan esittää mielenkiintoisia näkemyksiä syylistä ja niiden hoidosta 400-290 KHz:n taajuuksilla.

 

 

Luontaishoitoja

Akupunktio

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan iho kuuluu keuhkojen ja paksunsuolen ”toimivalta” alueeseen. Syylien hoito keskittyy siis syyliä ympäröiviin keuhko- ja paksusuolimeridiaanipisteisiin. Joskus myös pernameridiaanin hoito auttaa.

Aromaterapia

Sipulin, valkosipulin, teepuun, tageten (samettikukka), oreganon tai kanelin eteeristä öljyä syylän päälle. Toista aamuin illoin kunnes syylä katoaa.

Fytoterapia

Raakaa hienonnettua sipulia tai valkosipulia levitetään syylän päälle hauteeksi yön ajaksi.  Uusitaan kunnes syylä lähtee.

Sitruunasta leikataan syylänkokoinen pala. Peitetään syylä ja sitruunapala muovikalvolla ja kiinnitetään laastarilla. Sitruunaviipale vaihdetaan 12 tunnin välein (2 krt päivässä). Viikon kuluttua syylän pitäisi olla kuollut.

Purista tuoreesta papaijasta mehua kahdesti päivässä 5-7 päivän ajan syylälle.

Tammen kaarnaa, mielellään jo kaadetusta puusta. Reilu määrä laitetaan kattilaan ja keitetään kauan. Käsiä tai jalkoja pidetään kuumassa vedessä kunnes vesi jäähtyy. Jäähtyneellä keitinvedellä pestään syyliä kerran päivässä. Kahdeksan päivän kuluttua syylät ovat poissa.

Koivun kaarna, taaskin mielellään jo kaadetusta puusta.  Kostuta se vedellä ja teippaa syylän päälle.

Murskattua basilikaa voi teipata syylän päälle. Vaihda kerran päivässä ja käytä tuoretta basilikaa.

Ruokavaliohoito

Syö valkosipulia. Lisää ruokavalioon E-vitamiinia ja kalanmaksaöljyä. Osterivinokkaiden syönti, hieman hankala löytöisiä.

Bodymind

Ruumis ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa tiiviimmin kuin monet uskovat. On mieli-ruumis yhteyksiä, jotka voivat aiheuttaa syylien ilmestymisen. Ensimmäinen on tunne siitä että omalle alueelle on tunkeuduttu ja kyseessä on reaktio tähän tunkeutumiseen.  Syyläthän estävät etenemästä. Toinen tunne koskee sitä että koet jonkun ruumiinosan negatiivisesti (ruma) ja tämä aiheuttaa syylät. Käsiin syylät tulevat emotionaalisen stressin seurauksena. Ne ovat ilottomien ajatusten tai surullisten ajatusten ruumiillisia ilmentymiä. Kysypä siis itseltäsi, oletko tilanteessa, joka häiritsee sinua, mutta sinä et tee sille mitään? Onko sinun oltava tiukempi tai selkeämpi pitäessäsi puolia omien tarpeittesi suhteen? Syökö joku sinua tunnepuolella? Onko joku/jokin mennyt rajojesi yli ja ottaa liikaa oikeuksia sinuun?

Myös pienet jumiin jääneet vihantunteet voivat aiheuttaa syyliä. Korjaa ajattelutapaasi: ”Ilmaisen elämän rakkautta ja kauneutta täydesti.”

Homeopatia

Tämä hoito sopii kaikenlaisille syylille: Thuja occidendalis ja Antimonium crudum 30X molemmista. Kolmen päivän ajan molempia vuoroon, niin että Thujaa aamulla ja myöhään iltapäivällä ja Antimoniumia keskipäivällä ja illalla. Sitten kahden viikon tauko ja hoito toistetaan. Noudata annosteluohjetta. Jatka hoito 3 päivää joka toinen viikko, kunnes syylä katoaa. Voit käyttää myös 6C potenssia.

Jos syylä on pehmeä, lihaisa ja vuotaa verta käytä Thuja occidentalista 6 C potenssina. 2-3 kolme kertaa päivässä, kunnes syylä katoaa.

Jos syylä on pieni, ja kutisee tai kirvelee ja saattaa myös vuotaa verta käytä Calcarea carbonicaa. Käsien syyliin, jotka polttelevat tai tykyttävät käytä Sulfuria. Molemmissa tapauksissa ota 3 pilleriä 6C potenssia 2 tai 3 kertaa päivässä, kunnes syylä katoaa.

Jos syylä vuotaa verta pestessä käytä Nitricum acidumia 6C potenssi. Lopeta homeopaattisten lääkkeiden käyttö kun vaiva on kadonnut.

Epävarmoissa tapauksissa käy pätevän homeopaatin luona.

Vitamiini-mineraalihoidot

Ota päivittäinen annos vitamiineja ja kivennäisaineita, joihin sisältyy vähintään 200 mikrogrammaa seleeniä ja vähintään 10 000 ky. A-vitamiinia, 500-1000 mg C-vitamiinia, 15 mg sinkkiä ja 400 ky E-vitamiinia. Tämä auttaa vahvistamaan immuunipuolustusta ja näin elimistö helpommin nujertaa viruksen.

Luontaistuotteet

Remasan-osterivinokas kapselit ohjeen mukaan tepsivät useimpiin syylätyyppeihin.

Oliivinlehti valmisteet. Tarkista että valmiste sisältää 17-23 % oleuropeiiniä, ja seuraa annosteluohjetta.

 

Filiforminen syylä, rihmasyylä (Verruca filiformis)

Kasvoilla esiintyvä pitkä, kapea, pieni kasvain. Lempipaikkoja silmäluomet, kaula ja huulet.

 

Litteä syylä (Verruca plana)

Pieni, lievästi koholla oleva, hieman pigmentoitunut tai ihonvärinen syylä. Esiintyy joskus suurina määrinä kaulalla, kasvoilla, käsien päällisissä, ranteissa ja polvissa. Tavallisemmin kasvoissa ja käsien selissä. Erityisesti lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Melko harvinaisia vanhuksilla.

Itämisaika vaihtelee muutamista viikoista kuukausiin. Lievää kutinaa voi esiintyä, mutta ei kipua. Älä itsehoida tätä syylätyyppiä.

Hoito: syylä kaavitaan kauhalla tai rengasveitsellä puuduttamatta tai hyydytetään sähköllä (koagulaatio). Syylä voidaan myös kuoria pois tretinoiini-, imikimodi- tai salisyylihappovalmisteella.

 

Seborrooinen keratoosi, basaalisolupapillooma, ”vanhuuskänsä” (Verruca senilis)

Hyvänlaatuinen, tarkkarajainen, hieman koholla oleva, väriasteikolle tummasta mustaan sijoittuva, syylämäinen kasvain kasvojen, kaulan, rinnan tai yläselän iholla. Yleisiä paikkoja ovat ylävartalo ja ohimot. Kasvainta peittää vahmainen rupimainen pinta, joka irrottuaan jättää jäljelle lihamaisen kasvaimen. Kutina on hyvin tavallista. Kasvavat hyvin hitaasti. Tavallisia keski-ikäisillä ja vanhemmilla ihmisillä. Harmittomia, eivät välttämättä vaadi hoitoa.

Koululääketiede ei tiedä syytä.

Hoito: kaavinta, elektrogoakulaatio, jäädytys. Hoito ei yleensä aiheuta arpia.

 

 

Kondylooma, visvasyylä (Verruca acuminata, Condyloma acumintatum)

Pieni pehmeä vaaleanpunainen, ruskehtava, sinipunainen tai punainen kohouma sukuelin- ja peräaukon alueella, joka kasvaa nopeasti varrelliseksi ja voi olla kivuton. Esiintyy myös suun limakalvoilla. Tästä taas voi syyttää suuseksiä.  Kasvain voi olla yksittäinen tai muodostaa kukkakaalimaisia ryppäitä. Tavallisesti kasvain on litteä ja löytyy usein naisilta papa-kokeen oton yhteydessä. Miehillä syylä jää helposti löytämättä ellei tutkita peräaukon seutua (proktoskopia) ja virtsaputken alkuosaa. Miehillä se esiintyy yleensä esinahan alla tai peniksessä. Mikäli kasvain esiintyy virtsaputkessa se voi aiheuttaa kirvelyä ja verivirtsaisuutta. Jos oireita on, niiden syynä on yleensä joku muu samanaikainen tulehdus kuten hiiva-, herpes-, syfilis- tai klamydiatulehdus. Muut oireet on aina tutkittava ja tarvittavat näytteet otettava! Sillä visvasyylä sekoitetaan hyvin usein toisen asteen syfilikseen. Kaikki sukuelinten alueilla olevat epämääräiset näpyt on syytä tutkia.

Kondylooman aiheuttaa seksivälitteinen ihmisen papillomavirus (human papillomavirus, HPV).Virus pesiytyy aluksi ihon pintakerroksiin, ja tartuttaa stratum spinosumin (okasolukerros) solut ja alkaa lisääntyä solun sisällä aiheuttaen solujen epänormaalia jakautumista.

Kaikista sukuelinten alueella esiintyvistä syylistä on otettava koepalat ja ne on tutkittava, mahdollisten syöpämuutosten varalta, koska ne usein liitetään kohdunkaulan syöpään. Kaksi ihmisen papillomaviruksista, jotka aiheuttavat syyliä, liittyvät hyvin vahvasti myös kohdunkaulan syöpään. Yhdeksän muuta papillomavirusta liittyvät melko varmasti syövän kehittymiseen. Kaikki papillomavirukset, eivät kuitenkaan aiheuta syöpää, vaikka aiheuttavat syyliä. On olemassa myös paillomaviruksia, jotka eivät aiheuta syyliä.

Yleensä visvasyylä on pitkään oireeton tai hyvin vähäoireinen, joten aluksi voi olla hankala havaita. Itämisaika tartunnasta voi olla pitkä, yleensä 1-3 kk, mutta voi olla jopa 20 kuukauttakin. Visvasyylän kasvu yleensä nopeutuu AIDSia sairastavilla, HIV-positiivisilla ihmisillä ja niillä, joiden immuunivaste on muuten heikentynyt sekä raskaana olevilla naisilla ja jotain muuta ihotulehdusta sairastavilla. Myös e-pillerit nopeuttavat syylän kasvua, koska ne vähentävät kehon B- ja C-vitamiini sekä sinkkivarastoja. Yleisin tauti on 20-25-vuotiailla. Tartuntariski on suuri suojaamattomassa seksissä ja/tai useiden partnereiden kanssa.

Diagnoosin teossa on käytetty etikkahappopenslausta (3-5%), joka nostaa lähes huomaamattomat läiskät esiin sekä miehillä että naisilla. Koska myös muut tulehdus- ja arpimuutokset voivat värjäytyä, diagnoosi on kuitenkin hyvä varmistaa kudosnäytteellä ja viruksen DNA:n tutkimuksella elektronimikroskoopilla. Näin saadaan myös varmuus onko kyseessä kohdunkaulansyöpää aiheuttava virustyyppi.

Tämä syylätyyppi on huolestuttavasti levinnyt maailmalla. Suomessa 10%:lla havaitaan visvasyylä sukupuolitautien poliklinikoilla. Ennaltaehkäisy on paras suoja. Älä koskaan oleta että partnerisi on täysin terve kun iholla ei näy mitään. Kondomin käyttö on suositeltavaa. Se myös edistää paranemisprosessia, koska partnerista ei saada heti uutta tartuntaa. Kondomia on syytä käyttää hoidon jälkeenkin 6 kk ja aina kun parisuhde ei ole vakaa tai vaihtuu usein. Ennaltaehkäisyyn on kehitetty myös rokote, joka antaa 100%:sen suojan tartuntaa vastaan. Sitä ollaan kokeilemassa nuoriin koululaisiin Suomessa. Mikäli tartunta on jo saatu, rokote ei auta.

Mikään paikallishoito ei hävitä tätä syylätyyppiä lopullisesti. Tämä syylä kehittää hyvin äkkiä vastustuskyvyn hoitoa vastaan. Yhdessä tapauksessa kolmesta ne katoavat itsestään, mutta virus jää elimistöön ja saattaa aika ajoin aiheuttaa uudelleen visvasyyliä.

Jos olet raskaana ja sinulla on visvasyylä kerro siitä lääkärille, sillä syntyvä lapsi melko todennäköisesti saa tartunnan kurkunpäähänsä tai suuonteloonsa, mikäli synnytys tapahtuu alateitse. Keisarinleikkaus on suositeltava.

Mikäli syyliä ei hoideta saattaa kehittyä laaja-alainen kondylomata, joka tuhoaa suuria alueita peniksen kudoksia ja aiheuttaa pahanlaatuisia muutoksia.

Hoito: Vaatii kärsivällisyyttä. Miehillä esinahan poisto voi hillitä esinahan alla kasvavia syyliä. Yleensä pyritään tuhoamaan näkyvät kasvaimet käyttämällä eri hoitomuotojen yhdistelmiä. Parisuhteessa olevien parien, joista toiselta löytyy visvasyylä, on syytä tutkituttaa myös toinen. Kaikki seksipartnerit on syytä tutkituttaa ja hoitaa. Hoidon aikana on syytä pidättäytyä seksuaalisesta kanssakäymisestä kokonaan ja kondomia on käytettävä vähintään 6 kk:ta hoidon jälkeenkin.

Podofyllotoksiinilla 10-25% penslaus 2 krt/vrk kolmena perättäisenä päivänä kolmen viikon välein. Kuurin voi joutua uusimaan myöhemmin. Tämä hoito ei sovi raskauden aikana, eikä ohuille limakalvoille.

Podofylliinispriillä penslaus klinikalla. Pestävä pois 4-6 tunnin kuluttua. Hoito uusitaan 4-5 vrk:n kuluttua.

Imikimodiemulsio, jota käytetään vain ehyelle iholle iltaisin, joka toinen päivä 3 krt/viikossa, pestään pois aamulla (6-10 tunnin kuluttua). Käsittelyä ei saa jatkaa 16 viikkoa kauemmin. Ei sovi esinahan alla käytettäväksi.

Jäädytys nestemäisellä typellä

Laserhoito sopii laaja-alaisiin ja uusiutuviin syyliin, peräaukon syyliin sekä kohdunsuun ja emättimen alueen hoitoon.

Kirurginen poisto saksilla tai konkotomilla leikkaamalla paikallispuudutuksessa tai puudutuslaastarin avulla (EMLA). Tämä sopii parhaiten yksittäisten isojen syylien poistoon, joista saa otteen.

Elektrokoagulaatio on hoitona tehokas, mutta sopii vain kokeneille ja varmakätisille lääkäreille, koska hoidon syvyyttä on hankala hallita.

Sähkösilmukkaa käytetään yksittäisten syylien poistoon kohdunsuulta.

 

 

 

Verrucous carcinoma

Tarkkarajainen, pehmeä suuontelon, kurkun tai sukuelinten pehmytkudosten kasvain. Kasvaa hitaasti korvaten ympäröiviä kudoksia, eikä tukeudu itse kudokseen tai lähetä etäispesäkkeitä.

 

Verrucous dermatitis

Mikä hyvänsä ihottuma, joka muistuttaa syylää.

 

Verrucous endocarditis

Sydäntulehduksen muoto, jolle on tyypillistä syylämäinen kasvusto sydänläpissä.

 

Ontelosyylät, molluskat  (Molluscum contagiosum)

Pox-viruksen aiheuttamia. Pieniä vaaleita tai ihonvärisiä näppyjä, joissa keskellä kuoppa ja sisällä valkoista massaa. Sijaitsevat usein raajojen taipeissa ja nivusalueella, mutta voivat sijaita muuallakin iholla. Kivuttomia, eivät kutise. Yleisiä allergisilla ja/tai kuivaihoisilla lapsilla sekä immuunikatoa sairastavilla aikuisilla ja elinsiirtojen yhteydessä. Saattaa joskus aiheuttaa silmän sidekalvon tulehduksen. Lapsella tartunta ei vaadi eristämistä tai mitään erikoistoimenpiteitä. Jos lapsi nyppii näppyjä on syytä pestä hänen kätensä, ettei eritettä mene silmiin.

Ontelosyylä tarttuu ihmiseltä toiselle suorassa tai epäsuorassa kosketuksessa. Itämisaika vaihtelee kahdesta viikosta kuuteen kuukauteen. Tartunta voi kestää jopa 3 vuotta, vaikka yksittäiset näpyt kestävät 6-8 viikkoon. Parannuttuaan antaa immuniteetin.

Diagnoosi tehdään elektronimikroskoopilla.

Joskus yksi tai useampi syylä voi ärtyä ja niiden ympärille nousee ihottumaa. Tämä on merkki spontaanin paranemisen alkamisesta ja ei ole vaarallista. Mikäli kuitenkin itse syylään alkaa kehittyä punoittava paise on syytä lähteä lääkäriin. Sillä tulehtunut ontelosyylä jättää kuoppamaisen syvän arven.

Mikäli ontelosyyliä on paljon ja ne sijaitsevat häiritsevissä paikoissa niitä voidaan poistaa.

Hoito: Syylä rikotaan neulan kärjellä ja sisältö puristetaan pois pinseteillä. Hoito on lähes kivutonta, mutta apuna voidaan käyttää puudutusvoidetta (EMLA). Ontelosyyliä voidaan myös elektrokoaguloida tai poistaa kemiallisesti. Paranevat kuitenkin usein itsestään arpia jättämättä. Jos kyseessä on arka lapsi, on paras jättää hoitamatta.

 

Muu hoito

Aloekasvi

Kasvin lehti leikataan auki ja tuore pinta laitetaan syylää vasten. Voidaan teipata kiinni pysyvyyden varmistamiseksi.

 

Tämän artikkelin laativat Belladonna & Kultasiipi.

Kädestä katsominen, palmisteria, kiromantia

 

Jo kivikauden aikaisista luolista on löytynyt käden jälkiä, jotkut optimistiset tutkijat uskovat niiden liittyneen kädestä katsomiseen. Varmaksihan sitä ei voida tietää. Kuitenkin tämän taidon uskotaan olevan lähtöisin Kiinasta tai Intiasta. Varhaisimmat kirjalliset lähteet siitä ovat Intian Veda-tekstit vuodelta 3000 e.Kr. Kädestä ennustamista on harjoitettu eri puolilla muinaista maailmaa. Se oli tunnettua muinaisissa korkea kulttuureissa kuten Babyloniassa, Sumerissa ja Egyptissä. Se mainitaan Raamatussa, Kabbalassa ja Koraanissa. Kiinalaisissa teksteissä maininnat ovat 300 e.Kr. lähtien.

Eurooppaan taito saapui todennäköisesti kauppiaiden tai kulttuuriyhteyksien kautta Idästä. Kreikkalainen Hippokrates mainitsee muistiinpanoissaan käden merkityksen ihmisen terveydentilan ja luonteenlaadun tuntemisessa. Aristoteles kaiveli egyptiläisistä teksteistä tietoja kädestä ennustamisesta. Roomassa Plinius vanhempi mainitsee asiasta lyhyesti ja Juvenalis laskee jo asiasta leikkiä.

Keskiajalla levisi uskomus että ihmisen kohtalo olisi luettavissa hänen kämmenensä viivoista. Viivojen tulkitsemistapa kulki perimätietona suullisesti muinaisilta ajoilta. Ensimmäiset kirjoitukset, joissa oli seikkaperäistä tietoa asiasta ilmestyivät Euroopassa vasta 1200-luvulla. Myöhemmissä 1300-1400-luvuilta peräisin olevissa kirjoituksissa kämmenen viivat pyrittiin tulkitsemaan hyvinkin tarkasti. Kirkko kielsi 1400-luvulla moisen harhaopin, mutta ennustajaeukot ja mustalaiset jatkoivat perinnettä salaa senkin jälkeen.

Renessanssikaudella kädestä ennustamisen suosio nousi uudelleen ja monenkielisiä tekstejä asiasta julkaistiin. Opetettiinpa palmisteriaa Saksan yliopistojen (Leipzig, Halle) humanistisessa tiedekunnassakin vuosina 1650-1780. Samaan aikaan Englannissa se katsottiin noituudeksi. 1900-luvulla kädestä katsomisen suosio kasvoi. Jopa tunnettu sveitsiläinen psykologi C. G. Jung totesi että kädestä katsomisen tekniikat ”ovat erittäin tärkeitä psykologeille, lääkäreille ja oppineille” ja hän korosti sen ”arvokasta panosta” ihmisen luonteen tutkimukselle.

Nykyään työhönsä vakavasti suhtautuvat kämmenten tutkijat eivät edes väitä osaavansa kertoa tapahtumia ihmisen elämästä. He pyrkivät paremminkin selvittämään psyykkisiä ja fysiologisia piirteitä ja neuvomaan asiakkaitaan, mikäli havaitsevat jotain. He eivät tulkitse yksittäisiä käden piirteitä.

Kädestä pyritään määrittelemään ihmisen luonne, kyvyt ja lahjat, terveys, asema ja voimavarat. Kultainen sääntö on että yhtään yksittäistä piirrettä oli se sitten kuinka vahva hyvänsä ei pidä tulkita muusta tiedosta erillään. Molemmat kädet pitää tutkia. Vasen käsi kuvaa perinnöllisiä lahjoja, ominaisuuksia ja taipumuksia ja oikea käsi osoittaa kuinka pitkälle taipumuksia on kehitetty.

Muinoin kädestä katsomisessa käytettiin astrologisia, planeettojen vaikutuksia ja klassista mytologiaa kuvastavia termejä. Ne ovat sittemmin korvattu paremmin nykypäivään sopivilla tieteellisemmillä (ja yhtä hankalilla) termeillä. Tämä hankaloittaa asiaa, sillä samaa asiaa kuvataan kahdella tai useammallakin termillä.

Kohtalon ennustaminen kädestä kiehtoo nykypäivänä samoin kuin se on tehnyt kaikkina aikoina. Ihmiset haluavat selvyyttä elämäänsä ja yksi tapa on hakea sitä kädestäennustajalta.

Mikäli asia kiinnostaa kannattaa hakeutua alan asiantuntijalle. Aiheesta on kirjoitettu vuosien varrella myös paljon kirjoja, osa hyviä, osa lähinnä rahastusmielessä.

 

Artikkelin laati Yömöllö, joka heräsi juuri talviuniltaan.

Piha- ja puutarhatyöt kuukausittain

 

Tammikuu

©      Pihakäytävien lakaisu ja hiekoitus tarpeen mukaan.

©      Tee lumityöt sitä mukaan kun lunta sataa.

©      Taimihinnastojen katselu ja puutarhan suunnittelu alkaa.

©      Tarkkaile vihannesvaraston kuntoa ja heitä pois pilaantuneet.

©      Puhdista lumet kasvihuoneen katolta säännöllisesti.

©      Mikäli on runsasluminen talvi muutkin katot voi puhdistaa lumesta.

©      Muista ruokkia lintuja.

Helmikuu

©      Pihakäytävien lakaisu ja hiekoitus tarpeen mukaan.

©      Tee lumityöt sitä mukaan kun lunta sataa.

©      Muista ystävää kukkasella.

©      Tarkista että talvenarat kasvit ovat suojatut joko lumella tai havunoksilla.

©      Varjosta ja suojaa arat ainavihannat kasvit auringolta.

©      Ravistele tykkylumi pois pensaista ja puista.

©      Tee tarvittavat puiden kaadot nyt, mikäli tarpeellista.

©      Ravitse viherkasvit merilevälannoitteella.

©      Suunnittele kevään- ja kesän kylvöt.

©      Seuraa kellarin kasviksia ja sipulikukkia ja heitä pilaantuneet pois.

©      Kokeile idättämistä. Idätykseen sopii sinimailanen (alfalfa), mungpapu, kikherne, linssi, herne, vihanneskrassi, sinappi, tattari, auringonkukka, retiisi, retikka ja erilaiset viljat. Iduissa on paljon ravintoaineita ja C-vitamiinia.

©      Kylvä kesäkukkien siemenet sisälle, jos aiot kasvattaa kesäkukat itse.

©      Muista ruokkia lintuja.

Maaliskuu

©      Pihakäytävien lakaisu ja hiekoitus tarpeen mukaan.

©      Tee lumityöt sitä mukaan kun lunta sataa.

©      Kylvä ahkeraliisa, keräkaali, kesäsypressi, koristetupakka, kukonharja, lamopinaatti, lobelia, mukulaselleri, munakoiso, orvokit, paprika (kasvihuone-), persilja, purjo, ruokasipuli, sellerit, sinitähtönen, tomaatti (kasvihuone-) sisälle.

©      Istuta begonioiden, onnenapiloiden ja suppilokukan mukulat.

©      Nosta varastossa talvetetut laventeli, margetat, pelargonit, rosmariini, verenpisarat valoon. Vaihda niille uusi multa ja leikkaa pitkät versot, älä typistä.

©      Vaihda viherkasveille uudet ruukut ja mullat. Laita isoille kasveille uutta multaa juurelle.

©      Muista tarkistaa onko pihalla talvisuojaukset paikoillaan.

©      Madalla havuaita leikkaamalla.

©      Puhdista linnunpöntöt ja tarkista niiden kiinnitys. Desinfioi pönttö sisältä kaasuliekillä kuumentamalla.

©      Leikkaa omenapuut (Etelä-Suomi) ja muut puuvartiset kasvit, kun pakkaset ovat menneet.

©      Tuuleta kellaria leutoina päivinä.

©      Tuo koivun, lepän, pähkinäpensaan tai/ja tuomen oksia sisälle.

©      Tarkista että lumen sulamisvedet valuvat pois nurmikoilta ja perennaryhmistä.

©      Hajoita lumivallit talon seinustoilta.

©      Huolla puutarhakalusteet. Sivele puukalusteiden pinnalle pellavaöljyä tai puuvahaa.

©      Hanki kotiisi pääsiäisliljoja.

©      Tee kevätruiskutus hedelmäpuille ja marjapensaille, vain jos kirvoja, punkkeja tai/ja kemppejä oli edellisvuonna runsaasti.

©      Kalkitse maa. Kalkki imeytyy sulavan lumen läpi maahan. Tuhka on tehokas ja luonnollinen kalkitusaine.

©      Muista ruokkia lintuja,

Huhtikuu

©      Pihakäytävien lakaisu ja hiekoitus tarpeen mukaan.

©      Tee lumityöt sitä mukaan kun lunta sataa.

©      Kylvä asterit, kaalit, kasvihuonekurkku, lamopinaatti, lanttu, samettikukat, sidesalaatti, soijapapu sisälle.

©      Kouli aikaisemmin maaliskuussa istuttamasi taimet. Poista heikkokuntoiset taimet.

©      Istuta daalian juurakot, miekkaliljat (gladiolus) ja ruostekukat isoihin astioihin valoisalle paikalle sisälle. Jätä ruukku aluksi vajaaksi ja täytä sitä mukaan mullalla kun kasvi kasvaa.

©      Lisää verenpisaroita, pelargonioita ja markettaa pistokkaista.

©      Muista suojata alppiruusut ja havukasvit kevätauringolta.

©      Leikkaa omenapuut (Keski- ja Pohjois-Suomi) ja muut puuvartiset kasvit, kun pakkaset ovat menneet.

©      Leikkaa vadelmat.

©      Tyhjennä talven yli parvekkeella olleet ruukut ja parvekelaatikot ja pese ne.

©      Etelä-Suomessa voi istuttaa jo sipulikukkia parvekkeelle.

©      Herättele jäätynyt komposti lämpimällä vedellä, mutta älä päästä sitä liian märäksi.

©      Heti kun maa sulaa tee mahdolliset koristekasvien siirrot uusiin paikkoihin. Ainavihantien kasvien varjostaminen nopeuttaa niiden juurtumista.

©      Tarkista puiden tuennat. Sidontanaru ei saa kuristaa puuta. Poista tukiseipäät ja narut, kun puu on juurtunut kunnolla (2-3 vuoden kuluttua).

©      Ota viimeistään nyt yhteyttä pihasuunnitelijaan, mieluummin jo vuoden alusta.

©      Tarkista että myyriä ja jäniksiä vastaan laitetut suojukset ovat paikallaan.

©      Haravoi syksyllä varisseet lehdet pois ja siivoa pihaa, kun lumet ovat sulaneet.

©      Poista perennapenkin talvisuojaus.

©      Kunnosta kasvihuone.

©      Siivoa ja täytä puutarhan vesialtaat.

©      Haketa puuvartisten kasvien leikkuujäte ja käytä sitä katteeksi, esim. ruusupenkkiin.

©      Aloita perunan idätys.

©      Kylvä punakaali ja retiisi kasvihuoneeseen.

©      Pese ja poista lintujen ruokintalaite.

Toukokuu

©      Kerää korvasieniä. Muista ryöpätä hyvin ennen ruuaksi valmistamista vähintään 2 kertaa.

©      Lakaise pihakäytävät.

©      Tyhjennä kompostori ja sekoita saatu multa muun mullan kanssa, ettei kasvien juuret pala.

©      Tarkkaile mustaherukkaa ja poista mahdolliset äkämäpunkin vaurioittamat silmut. Jos silmuja on paljon pensas on syytä hävittää polttamalla.

©      Kylvä auringonkukka, avomaan kurkku, keräsalaatti, kurpitsat, sokerimaissi.

©      Esikasvatetut taimet siirretään kasvihuoneeseen tai parvekkeelle karaistumaan. Tarkkaile lämpötilaa liian alhainen tai korkea lämpötila heikentää kasvua. Arimmat kasvit on syytä siirtää yöksi sisään.

©      Muokkaa kasvimaa kevyesti haralla. Suunnittele kylvökset.

©      Istuta orvokit.

©      Istuta hedelmäpuut ja marjapensaat kun maa on sulanut.

©      Istuta ruokasipulien (ruoka-, salotti- ja valkosipuli)  istukassipulit ja varhaisperunan mukulat avomaalle.

©      Istuta keräkaalin, mukulasellerin, ruusukaalin, parsakaalin ja kukkakaalin taimet avomaalle.

©      Istuta jos olet taimikasvattanut tai kylvä mikäli et, keräsalaatti ja sidesalaatti avomaalle.

©      Kylvä avomaalle härkäpapu, lanttu, lehtisalaatti, mangoldi, persilja, porkkana, retikka, nauris, ruohosipuli ja tilli.

©      Kylvä kesäpinaatti avomaalle, muta älä mangoldin tai punajuuren seuraan.

©      Kylvä maissi, ruusupapu, kurpitsat ja avomaankurkut/lavakurkut sisälle.

©      Puhdista ja lannoita kivikkoryhmät.

©      Kastele sipulikukkia kuivilla ja paahteisilla paikoilla. Muista lannoitus.

©      Kerää villivihanneksia (nokkonen, vuohenputki, maitohorsma, vesiheinä, voikukka) ja silppua niitä salaatteihin ja muhennoksiin. Myös koivun silmuja (hiirenkorvat) voi käyttää. Älä kerää vilkasliikenteisten teiden tai navetan lähistöltä.

©      Poista kasvien talvisuojaukset.

©      Istuta ryhmäruusut ja poista jo olemassa olevien ruusujen talvisuojaus. Leikkaa ja lannoita.

©      Korjaa nurmiko talvivauriot ja huolehdi lannoituksesta. Ilmastoi nurmikko ja poista rikkakasvit. Leikkaa tarvittaessa.

©      Kitke rikkakasvit.

©      Desinfioi vesialtaat.

©      Siivoa parvekkeet ja terassit.

©      Vie parvekelaatikot ulos.

©      Suojaa sipulit tuhohyönteisiä vastaan.

©      Jaa vanhat perennat ja istuta uudet.

©      Puhdista räystäskourut ja sadevesikaivot.

©      Vie pihakalusteet ulos.

©      Uudista mansikkamaa, joka 4-5 vuosi. Älä istuta mansikoita samaa paikkaa, vaan tee mansikkamaa uuteen paikkaan.

©      Jos asut järven rannalla voit laskea verkon kun jääpeite on pois.

©      Ota kalansavustusvälineet esille.

©      Koivusta voi laskea mahlaa juotavaksi ja siitä voi tehdä myös simaa tai käyttää nesteenä ruuanlaitossa.

©      Kerää pieniä nokkosia ja pakasta ne.

©      Kuusenkerkkiä voi myös kerätä ja syödä vaikka salaatissa.

©      Tee mehua ensimmäisistä pienistä raparperinvarsista.

Kesäkuu

©      Kerää villivihanneksia kuten horsmanlehtiä, jauhosavikkaa, poimulehtiä, ratamonlehtiä, sipulinvarsia, suolaheinää ja valkoapilanlehtiä – käytä salaateissa.

©      Lakaise pihakäytävät.

©      Kata kasvimaa, istutukset ja pensaiden alustat.

©      Kylvä kylmänarat kasvit, kuten pavut ja herneet vasta kun maa on kunnolla lämminnyt (+10-15 ° C).

©      Istuta esikasvatetut ruusu- ja soijapavut vasta kun maa on lämmennyt.

©      Istuta paprika ja maissi avomaalle.

©      Istuta daaliat ja muut esikasvatetut kukat ulos.

©      Istuta perennat.

©      Tue tomaatit ja poista varkaat. Lannoita ruukuissa ja kasvupusseissa kasvavat tomaatit.

©      Tue köynnöskasvit.

©      Leikkaa pensasaita (Etelä-Suomi) ennen juhannusta.

©      Leikkaa norjanangervo heti kukinnan jälkeen.

©      Puiden ja pensaiden astiataimia sekä perennoja voi istuttaa koko kesän.

©      Jatka ryhmäruusujen ja yksivuotisten ryhmäkasvien lannoitusta.

©      Torju ruusuista kirvoja luonnonmukaisesti.

©      Istuta kaalien, kurkkujen, kurpitsan, lamopinaatin, purjon, yrttien ja sellerien taimet kasvimaalle.

©      Istuta yksivuotiset kukat kasvupaikoilleen.

©      Kylvä kesäkurpitsa ja kurkku avomaalle, jos et ole taimikasvattanut.

©      Kylvä keräsalaatti, kesäpinaatti, punajuuri, nauris, sidesalaatti ja  talviretikka avomaalle.

©      Aseta marjapensaiden tuet paikoilleen hyvissä ajoin ennen sadon kypsymistä.

©      Tue köynnöskasvit.

©      Kukkakaalin ja nauriin sadonkorjuu jos olet aloittanut aikaisemmin.

©      Kitke rikkaruohoja säännöllisesti. Liekitä ja haraa kasvimaa.

©      Kitke kivikkoryhmät ja levitä katetta.

©      Desinfioi vesiallas.

©      Leikkaa, lannoita ja ilmastoi nurmikkoa.

©      Tarkkaile hedelmäpuita ja porkkanoita tuhohyönteisten varalta. Porkkanapenkin voi peittää harsolla.

©      Jaa narsisseja tarvittaessa.

©      Poimi metsämansikoita ja poimi ja säilö puutarhamansikat.

©      Kerää horsmankukkia, kehäkukan terälehtiä tai ruusun terälehtiä ja käytä salaattien juomien ja kakkujen koristeluun.

©      Valmista juomia koivunlehdistä, kuusenkerkistä, mustaherukan lehtiä, mustikanlehdistä, mesiangervon lehdistä ja nuorista kukista sekä nokkosen lehdistä.

Heinäkuu

©      Lakaise pihakäytävät.

©      Keräsalaatin sadonkorjuu ja uusi kylvö avomaalle.

©      Kylvä kesäpinaatti, kiinankaali, lehtisalaatti, mangoldi, nauris ja syysperuna.

©      Kylvä kaksivuotiset kukat.

©      Tue korkeakasvuiset perennat ja gladiolukset.

©      Lannoita kesäkukkaistutukset.

©      Niitä kukkanurmikko.

©      Poista tomaateista varkaat.

©      Muista kastella kesäkukkia säännöllisesti.

©      Tiheä kastelu auttaa myös retiisejä, salaatteja ja toukonauriita.

©      Nypi sateisten kausien aikana homehtuneet lehdet pois.

©      Nypi kuolleet kukat pois.

©      Kitke kasvimaata ahkerasti. Poista perunamaalta isot rikkakasvit kuten savikat ja valvatit.

©      Kitke laattakivetysten saumat.

©      Multaa kaalien ja papujen tyvet.

©      Piilota myös purjojen tyvet multaan.

©      Poimi mansikoita.

©      Porkkanapenkki kannattaa mullata aika ajoin, varsikin sateen jälkeen.

©      Mikäli hedelmäpuut varistavat raakileita kovan kuivuuden takia, niitä on hyvä kastella.

©      Pölytä kasvihuoneessa paprikat ja tomaatit. Ravistele maissia kevyesti ja pölytä meloneja hedekukalla töpöttämällä.

©      Pidä huolta kasvihuoneen kastelusta ja tuuletuksesta.

©      Kerää mustikoita, katajanmarjoja (kypsät ovat tummia), kanttarelleja.

©      Herneen, pavun ja varhaisperunan sadonkorjuu.

©      Kesäkurpitsan, nauriin, porkkanan, punajuuren ja salottisipulin sadonkorjuu

©      Desinfioi vesialtaat.

©      Lannoita ryhmäruusut.

©      Lehtipensasaitojen 2. leikkaus (Keski- ja Pohjois-Suomi).

©      Luumu- ja kirsikkapuiden leikkaus.

©      Syksyllä kukkivien sipulien istutus.

©      Nurmikon leikkaus, lannoitus ja reunojen kanttaus.

©      Tue omenapuiden oksat jos raskaat omenien painosta.

©      Suojaa kirsikkapuut lintuverkolla.

©      Vähennä kasvihuoneen kastelua heinäkuun lopulta alkaen

Elokuu

©      Suojele kaaleja tuhoeläimiä vastaan.

©      Lakaise pihakäytävät.

©      Istuta mansikantaimet. Hävitä 4-5 vuotta kasvanut mansikkamaa ja istuta uudet taimet uuteen paikkaan. Maan katteeksi käyt muovi, joka säästää vaivaa hoitotyössä.

©      Puhdista mansikkamaa ensi vuotta varten.

©      Istuta havupuut, pensaat ja alppiruusut.

©      Istuta sipuli- ja mukulakukat.

©      Syyslannoita marjakasvit, omenapuut, pensaat ja perennat.

©      Multaa perunat ja leikkaa varret jos lehtiin ilmestyy tummia laikkuja.

©      Kerää syöntiä varten aikaisia omenalajikkeita.

©      Kerää viinimarjat ja valmista niistä hilloja ja hyytelöitä.

©      Siirrä kuun lopussa viherkasvit sisälle.

©      Perennat voi jättää talveksi parvekkeelle ruukkuihinsa.

©      Keväällä kukkivien perennojen jakaminen ja istutus kasvupaikalle.

©      Keväällä kukkivien sipulien istutus.

©      Syksyllä kukkivien sipulien istutus.

©      Liljojen istutus.

©      Kylvä syyspinaatti avomaalle.

©      Kitke vielä kasvimaata ja kylvä tyhjille paikoille vihantalannoituskasvien kuten raiheinän ja auringonkukan siemeniä. Raiheinää voi leikata ruohonleikkurilla, joten siitä saa siisti nurmikon. Muokkaa vihantakasvit maahan syksyllä tai seuraavana keväänä.

©      Muista tuulettaa ja harventaa kasvihuonetta. Kastelua voi vähentää.

©      Jaa perennat, että ne ennättävät juurtua ennen talvea.

©      Leikkaa ja lannoita ryhmäruusut.

©      Lehtipensasaidan 2. leikkaus (Etelä-Suomi).

©      Kerää yksivuotisten perennojen ja mausteyrttien siemeniä.

©      Korjaa satoa kesäkurpitsoista, nauriista, parsakaalista, porkkanoista, punajuuresta, sipuleista.

©      Desinfioi vesiallasta.

©      Leikkaa nurmikko.

©      Siirrä ja istuta havupuita.

©      Lannoita monivuotiset kasvit syyslannoitteella.

©      Varusta pihan istuskelupaikka valoilla ja lämmittimillä.

©      Korjaa yrttisato ja kuivata.

©      Vähennä kasvihuoneen kastelua.

©      Kerää sieniä.

Syyskuu

©      Pihakäytävien lakaisu ja hiekoitus tarpeen mukaan.

©      Kitke viimeiset rikkaruohot.

©      Kylvä talvipinaatti avomaalle.

©      Korjaa sato kesäkurpitsasta, kiinankaalista, nauriista, parsakaalista, perunasta, porkkanasta, punajuuresta, purjosta, ruusukaalista, sipulista.

©      Korjaa viimeiset tomaatit.

©      Vielä voi istuttaa perennoja, keväällä kukkivia sipuleita ja liljoja kasvupaikoille.

©      Haravoi lehdet nurmikolta.

©      Siirrä arat kasvit sisälle.

©      Suojele kaaleja tuhoeläimiltä.

©      Suojaa yksivuotisia kasveja ja kurpitsoita hallalta.

©      Laita pensaille talvisuojaus.

©      Tyhjennä ja desinfioi vesialtaat.

©      Nurmikon leikkaus, ilmastointi ja kalkitus.

©      Istuta ulkoruukkuihin syksyn kausikukkia.

©      Siirrä pihakalusteet varastoon.

©      Poista muumio-omenat omenapuiden alta.

©      Kasvihuoneen sadonkorjuu.

©      Raivaa kasvihuone puhtaaksi ja desinfioi se.

©      Kerää pihlajanmarjoja, karpaloita, puolukoita

Lokakuu

©      Puhdista räystäskourut.

©      Pihakäytävien lakaisu ja hiekoitus tarpeen mukaan.

©      Tee lumityöt sitä mukaan kun lunta sataa.

©      Korjaa sato talteen kukkakaalista, kiinankaalista, porkkanasta, punajuuresta, purjosta, ruusukaalista, talvikaalista

©      Kerää talviomenat varastoon kypsymään.

©      Suojaa hedelmäpuut myyriltä ja jäniksiltä.

©      Suojaa monivuotiset kasvit, kuten ryhmäruusut ja havut peittävällä harsolla tai havuilla.

©      Multaa kasvien tyvet vasta kun maa on roudassa ja pysyvät pakkaset alkavat.

©      Mikäli maa pysyy sulana kitke rikkakasveja.

©      Vielä voi istuttaa keväällä kukkivien kasvien sipuleita.

©      Herukoiden ja karviaisten lamoavia oksia voi leikata irti ja istuttaa oksat uuteen kasvupaikkaan.

©      Haravoi lehtiä.

©      Laita rimakehikot alppiruusuille.

©      Kynnä kasvimaa.

©      Pohjaa uudet kasvualustat kevään istutuksille.

©      Siivoa puutarhavaja ja kerää sinne puutarhatyökalut.

©      Nosta daaliat ja ruostekukat talvivarastoon.

©      Leikkaa nurmikko viimeisen kerran.

Marraskuu

©      Haravoi lehtiä jos ei ole vielä lunta.

©      Keväällä kukkivia sipuleita voi vielä istuttaa jos maa ei ole jäässä.

©      Pihakäytävien lakaisu ja hiekoitus tarpeen mukaan.

©      Tee lumityöt sitä mukaan kun lunta sataa.

©      Talvisuojaa ruusut multaamalla tai/ja havuilla.

©      Kastele talvetettuja pelargoneja niukasti, mutta säännöllisesti, lopeta lannoitus marras-maaliskuuksi. Älä kääntele ruukkua.

©      Huolla puutarhatyökalut. Pese ne, teroita, öljyä ja nosta varastoon.

©      Huolla ruohonleikkuri.

©      Tyhjennä kompostori.

©      Aloita lintujen talviruokinta.

©      Suojaa monivuotiset ruukkuistutukset terassilla ja parvekkeella.

©      Hyödynnä tasetit jouluksi. Kukittaminen kestää 6-7 viikkoa.

Joulukuu

©      Pihakäytävien lakaisu ja hiekoitus tarpeen mukaan.

©      Tee lumityöt sitä mukaan kun lunta sataa.

©      Muista kostuttaa sisällä talvehtivia kasveja.

©      Muista ruokkia lintuja.

 

 

 

Tämän listan laati Metsän neito avuksi ja muistin virkistämiseksi.

Makuuhaava, painehaavauma (Decubitus)

 

Pitkään vuoteessa makaaville tai pyörätuolissa istuville, saattaa tulla tulehtunut painehaavauma, joka tavallisimmin ilmaantuu kohtiin missä luu normaalisti työntyy kohti ihoa. Yleisimmin ristiluun päällä, kyynärpäissä, kantapäissä, uloimmissa nilkkaluissa, polvien sisäpuolilla, lonkissa, lapaluissa ja takaraivon luissa ihmisillä, jotka ovat lihavia, vanhuksia tai kroonisesti sairaita, sairastavat tulehdustautia, ovat vammautuneet tai heidän ravitsemuksensa on huono. Kipsit ja lastat voivat myös aiheuttaa painehaavoja. Riski saada makuuhaava on myös halvaantuneilla tai ihmisillä, joiden kivuntunto on heikentynyt. Hermovauriot, johtuen loukkaantumisesta, halvaantumisesta, diabeteksesta tai muusta syystä voivat heikentää tuntoaistia ja altistaa makuuhaavoille. Koomassa oleva ihminen on todella vaarassa saada makuuhaavoja.

Makuuhaava aiheutuu kudoksiin kohdistuvasta pitkittyneestä paineesta, joka johtaa verenkierron heikkenemiseen ja siitä johtuvaan hapenpuutteeseen kudoksessa (iskeeminen hypoksia). Makuuhaavoja on yleisimmin vanhoilla, heikkokuntoisilla, turvotuksesta kärsivillä, huonoverenkiertoisilla, liikkumattomilla, aneemisilla, laihoilla ja/tai aliravituilla ihmisillä. Vaikkakin verenkierto olisi vain osittain estynyt, hankaus ja muut vauriot ihon pintakudoksessa voivat aiheuttaa haavaumia. Kiristävät ja hankaavat vaatteet tai kengät, sekä vuodevaatteiden rypyt riittävät aiheuttamaan vahinkoa. Pitkäaikainen altistus kosteudelle, kuten hiki, virtsa tai uloste, altistaa makuuhaavoille.

Useimmilla ihmisillä (joilla on tunto tallella) makuuhaavat aiheuttavat kipua ja kutinaa. Henkilöillä, joilla kivuntuntoa ei ole suuret ja vakavatkin haavaumat ovat kivuttomia.

Makuuhaavat luokitellaan niiden vaikeusasteen mukaan I-VI:en. I Vaalenematon punoitus ehjällä iholla. II Iho on punainen ja turvonnut, ja iholla voi olla rakkuloita, ihon pintakerrokset alkavat kuolla. III Haava on rikkonut ihon pinnan ja iholta puuttuu epidermis tai/ja dermis. IV Ylemmät ihokerrokset puuttuvat, verinahka näkyvissä, osa kudoksesta saattaa olla kuoliossa. V Kaikki ihokerrokset puuttuvat, kudoskuolio tai vahingot ulottuvat lihaskerrokseen. VI Luut ovat näkyvissä, vahingoittuneet ja joskus infektoituneet.

Heti kun iho rikkoutuu infektiot alkavat olla ongelma. Ne hidastavat paranemista matalissakin haavoissa ja syvissä haavaumissa ne voivat olla hengenvaarallisia.

 

Ennalta ehkäisevä hoito

Tärkeintä hoidossa on estää makuuhaavan muodostuminen. Tärkeää on ymmärtää kehon oikeat asennot, säännöllinen asennon vaihtaminen ja uuden asennon ottaminen sekä sopivan makuu- ja istuma-alustan löytäminen. Alustan pitää olla sellainen että se ei aiheuta painetta, eikä estä verenkiertoa. Paineenkevennyspatja (vesi- tai ilmatäytteinen) on suositeltava, varsinkin jos potilas ei pysty itse vaihtamaan asentoaan. Luisevat ihoalueet on hyvä suojata pehmeällä materiaalilla kuten puuvilla tai villa. Vuode, tuolit ja pyörätuoli on hyvä olla pehmustettu, jotta kovan materiaalin aiheuttama paine keventyy.

Vuodepotilaiden asentoa on vaihdettava vähintään joka toinen tunti ja tuolissa istuvien potilaiden, joka 15 minuutti. Siksi että, jos ihon verenkierto estyy 2-3 tunnin ajan, iho kuolee. Kudostuhon alkaa ylemmistä ihokerroksista. Vuodevaatteet on pidettävä kuivina ja rypyttöminä. Vuodevaatteiden pesuun jälkeen käytetään huuhteluainetta. Iho on tutkittava vähintään kerran päivässä, jotta nähtäisiin mahdollinen punoitus tai värimuutokset, ja joka kerta kun potilaan asentoa muutetaan, luiset alueet on tutkittava hiuolellisesti. Tummassa ihossa muutoksia on hankalampi havaita.

Säännöllinen ihonhoito, jossa iho pestään, huuhdotaan ja kuivataan huolellisesti ja iholle levitetään voidetta, erityisesti luisille alueille, on tärkeää. Genitaalialueet pestään, huuhdotaan ja kuivataan joka kerta ulostamisen ja virtsaamisen jälkeen.

Potilasta on hyvä ohjata aktiiviseen liikuntaan ja hoitajan on hyvä tehdä potilaalla myös passiivisia liikuntaharjoituksia, sekä hieroa häntä verenkierron vilkastuttamiseksi.

Usein tarvitaan proteiinipitoinen ruokavalio sekä vitamiini- että mineraalilisät.

Sairaanhoitajilla ja muulla hoitohenkilökunnalla on erittäin tärkeä rooli makuuhaavojen ehkäisyssä ja myös perheenjäsenten valistamisessa.

Pienikin punoittava alue on jo merkki että tarvitaan toimenpiteitä ehkäisemään makuuhaavan leviäminen. Ennaltaehkäisy on huomattavasti helpompaa kuin hoitaminen. Heti kun painekohta löytyy ja paine poistetaan paraneminen yleensä alkaa.

 

Hoito kun vahinko on jo tapahtunut

Makuuhaavat ovat yleensä vaikeahoitoisia ja suuret haava-alueet hengenvaarallisia. Lisäksi ne tulevat hyvin kalliiksi yhteiskunnalle, kun ihmiset joutuvat viettämään aikaa sairaaloissa ja hoitokodeissa. Siksi ennaltaehkäisevä hoito on tärkeää.

Kun paineen aiheuttaja poistetaan haava yleensä paranee. Paranemista voi nopeuttaa syömällä proteiinipitoista ravintoa ja kalorivalmisteita.

Jos iho on rikki, ihon suojaaminen harsositeellä voi auttaa paranemisessa. Teflonpintainen tai silikonipintainen harso ei tartu haavaan kiinni.

Syvempiin haavoihin gelatiinipintainen side voi auttaa paranemista. Jos haava on infektoitunut ja erittää, huuhtelu ja pesu riittävät poistamaan kuollutta kudosta. Kuitenkin liian kovakourainen puhdistus hidastaa haavan paranemista.

Jos haavassa on kuollutta kudosta, se poistetaan. Haavaa saatetaan joutua levittämään, jotta sen puhdistaminen onnistuu. Keittosuolaliuosta käytetään haavan puhdistamiseen.  Älä puhdista haavaa antiseptisilla aineilla kuten jodi, vetyperoksidi, etikkahappo tai kloriitit, koska ne ovat kudosmyrkkyjä.  Haava peitetään kosteuttavalla siteellä (rasvasidos) ja sen verenkiertoa parannetaan sähköisellä stimulaatiolla, hapella tai ultraäänellä. Haavaa ei saa kuivattaa lämpölampulla tai hiustenkuivaajalla. Haava pidetään kosteana. Haavaan kohdistuva paine minimoidaan. Suojarenkaiden käyttö on kielletty, koska ne estävät verenkierron haavakohtaan.

Jos makuuhaavoja alkaa olla eri puolilla kehoa, ilmatäytteinen patja tai munakennomainen vaahtokumipatja voi jakaa paremmin painetta. Jos makuuhaavoja on paljon ja/tai ne ovat syviä ilmatäytteinen tukipatja, jossa ilma virtaa voi olla tarpeen.

 

Kirurginen hoito

Makuuhaavasta saatetaan joutua poistamaan kudosta skalpelilla. Yleensä III ja VI –tason haavat eivät vastaa muuhun hoitoon ja ne joudutaan sulkemaan kirurgisesti, joko suoraan, kudoksen siirron, iholäpän, lihasläpän tai keinoläpän avulla. Vanhoille huonokuntoisille ihmisillä tämä ei aina ole mahdollista.

 

Lääkkeet

Paikalliset lääkeaineet kuten entsymaattiset voiteet, hydrofiiliset geelit, paikalliset antibiootit.

 

Homeopatia

Kokeneella homeopaatilla on monia valmisteita erityyppisten makuuhaavojen hoitoon.

 

Yrttilääkintä

Ennaltaehkäisy on aina paras hoito. Pyyhi alueet, joille makuuhaavan muodostuminen on todennäköistä viskillä tai votkalla ja sen jälkeen levitä alueelle mäkikuismaöljyä.  Sekoita 100 ml oliivi-, manteli- tai avokaadoöljyä ja 30 tippaa puhdasta teepuuöljyä. Ravista hyvin ennen käyttöä. Hiero todennäköisiä alueita useita kertoja päivässä ja ennaltaehkäise makuuhaavoja. Vuodepotilasta on lisäksi rohkaistava lähtemään vuoteestaan liikkeelle aika ajoin. 2-3 tuntia poissa vuoteesta päivässä tekee hyvää. C-vitamiinin lisääminen ruokavalioon. Patjan kuntoon on kiinnitettävä huomiota ja tarvittaessa vaihdettava vesisänkyyn tai toisenlaiseen patjaan.

Hoito: Yrttiantibiootit: Keltaetelänherne (Baptisia tinctoria), Mirhami (Commiphora myrrha), Maarianohdake (Silybum marianum), Hydrastiksenjuuri (Hydrastis canadensis), Auringonhattu  (Echinacea purpurea), Kehäkukka (Calendula officinalis)

Tukihoito: Rohtoraunioyrtti (Symphytum officinale), Sarsaparilla (Smilax aristolochiaefolia), E-vitamiini.

Tabletit tai kapselit: Hydrastiksenjuuri, Echinacea, Sarsaparilla. Kolme kapselia päivässä.

Jauheet: Osat: Echinacea 2 osaa, Hydrastiksenjuuri 1 osa ja Lakritsi 1 osa. Annos 750 mg kolmesti päivässä.

Tinktuurat: Keltaetelänherne 1 osa, Echinacea 2 osaa, Hydrastiksenjuuri neljäsosa. 1-2 teelusikallista veden kera kolmesti päivässä.

Paikallishoito varhaisvaiheessa: Rohtoraunioyrttihaude tai –voide. Rohtosalkoruusu- tai Punajalavavoide. Mäkikuismaöljy. Aloe vera kasvin lehtien tuore geeli.

Paikallishoito myöhäisvaiheessa: Sinkki ja risiiniöljyvoide. Taikapähkinän tislattu uute.

Kuolion ja kuollut kudos haavassa: Sinkki ja risiiniöljyvoide ja lisäksi jauhemaista Mirhamia. Tai kylmä Rohtoraunioyrttihaude.

 

Mahdolliset komplikaatiot

Bakteeriverisyys ja verenmyrkytys ovat yleisempiä komplikaatioita. Luumätä, verenmyrkytystä synnyttävä niveltulehdus ja luunmurtumat ovat myös mahdollisia. Niiden hoito on erittäin vaikeaa ja vaatii viikkojen antibioottikuurit.

 

Artikkelin laativat Belladonna, Metsänneito ja Kultasiipi.

Afrodisiakumit (lat. afrodisiacum)

 

Tällä sanalla tarkoitetaan aineita, joiden uskotaan lisäävän sukupuoliviettiä. Niitä käytetään kun seksuaalinen haluttomuus kohtaa tai halutaan parantua frigiditeetistä, lisätä kiihottuneisuutta tai aikaansaada erektio. Suomennettuna sana voisi olla vaikka lemmenlääke tai lemmenrohto. Sana Afrodisiakumi tulee Afroditesta, joka on rakkauden jumalatar Kreikan mytologiassa. Joskus sanasta käytetään muotoa afrodisiaka. Vastaavia rakkauden jumalattaria olivat Venus Roomassa, Kybele Fryygiassa, Inanna Sumerissa ja Ishtar Akkadissa.

Osa afrodisiakumeista vaikuttaa hormonituotantoon, osa toimii hajuaistin välityksellä, osan taas uskotaan vaikuttavan koska kasvin ulkomuoto muistuttaa sukuelimiä, osa toimii estoja vähentävästi. Joukossa on tavallisia ruoka-aineita, mausteita, sieniä, outoja mineraaleja, eläinten ja hyönteisten osia, kuten myös myrkyllisiä ja huumaavia aineita. Kun teet omia kokeiluja pidä varasi ettei kokeilu johda ikiuneen.

Suurin osa kasvipitoisista lemmenlääkkeistä sisältää kasvialkaloideja. Ne ovat typpipitoisia orgaanisia yhdisteitä ja monesti myrkyllisiä. Osa alkaloideista on steroideja, jotka muistuttavat rakenteeltaan ihmisen ja eläinten sukuhormoneja. Päästessään ihmiselimistöön jotkut steroidit puijaavat kehoa jäljittelemään testosteroinia.

Lemmenlääkkeet ovat pitkälti kulttuurisidonnaisia ja juontavat juurensa vanhoihin korkeakulttuureihin kuten Intiaan, mayoihin ja asteekkeihin, Kreikkaan ja Roomaan, juutalaisuuteen, arabikulttuuriin ja Ranskaan. Monissa maissa rakastelu on taidetta ja siihen paneudutaan hartaudella. Suomessa homma hoidetaan valitettavan usein nopeasti pois karvalakki päässä ja kintaat kädessä. Kuitenkin Suomessa on tehty muinoin lemmentaikoja. Ehkä asiat ovat päässeet jotenkin unohtumaan tässä nykykiireessä.

 

Aasin kivekset (Testis equus asinus)

Marokossa ja Algeriassa aasin kiveksiä pidetään kiihottavana ruokana.

 

Absintti

Suosittu lemmenjuoma 1800-1900 –lukujen vaihteessa. Suosittu taiteilijapiireissä ja jos lempi ei noussut, sillä sai aikaan vahvan humalan ja takuuvarman päänsäryn.  Absintin reseptin kehitteli ranskalainen lääkäri Ordinarie 1700-luvun lopussa. Juoma on 70 % alkoholia, joka on maustettu koiruoholla (Artemisia absinthum), mistä nimi. Lisänä fenkolia, jota pidetään myös afrodisiakumisena mausteena.

Mitä muihin absintin eli vihreän hulluuden vaikutuksiin tuli, niin madot kuolivat elimistöstä takuuvarmasti. Liiallinen käyttö aiheutti sokeutta, kramppeja ja hermostollisia häiriöitä. Haittavaikutustensa vuoksi juoma kiellettiin Ranskassa 1915. Mikäli ainetta haluaa kokeilla sitä voi edelleen löytää joistakin Välimeren maiden syrjäkujien puodeista.

 

Abuta (Cissampleos pareira)

Kasvaa Amazonin varrella ja sen lehtiä käytetään yhdessä pau d’arcon (Tecoma impretiginosa) ja jatoban (Hymenaea courbaril) kanssa potenssilääkkeenä.

Muita käyttöalueita ovat tulehtuneet ja rasittuneet sukuelimet. Intiaanit käyttivät abutaa synnytyksen jälkeisiin kipuihin, kuukautiskipuihin ja hormonitoiminnan elvyttämiseen raskauden jälkeen.

 

Alkoholi

Sitä pidetään yhtenä hienoimmista afrodisiakumeista, mutta sen käytössä on noudatettava varovaisuutta, sillä se johtaa helposti lemmenhalujen menetykseen. Alkoholilla on tunnetusti estoja poistava vaikutus, kuitenkin se vähentää sukuhormonin tuotantoa jo muutaman annoksen jälkeen miehillä, naisilla se lisää testosteronin tuotantoa. Naisia ei kuitenkaan ole hyvä juottaa liikaa, sillä testosteronitason nousu voi aiheuttaa aggressiivisuutta. Kohtuus siis kaikessa

Alkoholin lempeä nostattavia ominaisuuksia voidaan lisätä sekoittamalla alkoholiin muita afrodisiakumeja. Liiallisesti käytettynä tällä yhdistelmällä saadaan myös henki pois.

 

Alligaattorin pyrstö (Alligator sinensis)

Kiinassa käytetään alle
90 cm mittaisten alligaattorien pyrstöstä valmistettua afrodisiakumia.

 

Alstonia, aasiansaitanpuu (Alstonia scholaris)

Aasiassa kasvavan alstonian siemeniä on käytetty erektion pidentämiseen ja orgasmin viivyttämiseen. Muinaisessa Intiassa sitä on käytetty rituaalien aikana. Vaikuttava aine on  klorogeeni-alkaloidi, joka aiheuttaa voimakasta stimulaatiota sukuelinten alueelle. Klorogeeni on monissa kasveissa, mm. kahvipavuissa.

 

Amarettolikööri

Italiassa lemmenmaineessa, koska sisältää mantelia.

 

Ambra (Ambra grisea)

Kaskelottivalaan suoliston eritettä, jota löytyy merestä kellumasta. Sinällään hajutonta ja mautonta, mutta kun se yhdistetään johonkin toiseen tuoksuaineeseen saadaan aikaan seksuaalinen lataus. Koska luonnon ambra on nykyään harvinaista, sille on keksitty keinotekoisia korvikkeita.

Madame de Pompadour joi päivittäin monta kuppia suklaata, joka oli maustettu vaniljalla ja ambralla.

Kiinassa lemmenjuomana on käytetty ambralla maustettua teetä.

 

Androsteroni

Apinakokeista tiedetään että naaraan vaginasta erittyvä tuoksu lisää uroksen aktiivisuutta ja aiheuttaa kontrolloimattoman halun paritella. Koska ihminenkin on eläin on ihmisen omasta androsteronista valmistettu hajustesuihketta, jolla oletetaan olevan sama vaikutus.

 

Anisviina

Ranskalainen pastis, Pernod tai kreikkalainen Ouzo ovat myös lemmenjuomien maineessa. Niitä sekoitetaan yleensä veteen ja saadaan maitomainen aniksenmakuinen juoma.

 

Anjovis, sardelli (Engraulis encrasilolus)

Jopa tästä kalasta voidaan valmistaa monenlaisia lemmenruokia, vain mielikuvitus on rajana.

 

Ankerias (Anguilla anguilla)

Johtuneeko kalan muodosta, mutta sen uskotaan antavan seksuaalista voimaa.

 

Annatto (Bixa orellana)

Tämän kasvin siemeniä on käytetty Amazonin alueella impotenssin hoitoon. Kasvia käytetään yleisemmin väriaineena. Muita käyttötarkoituksia on tippurin hoito.

Brasiliassa piura-heimo valmistaa kasvista afrodisiakumi-teetä ja iholääkettä. Mayaintiaanit taas valmistivat kasvin siemenistä alkoholijuomaa, jolla karkotettiin elimistöstä bakteereja.

 

Aprikoosi (Prunus armeniaca)

Englannissa suositellaan rakkauselämää parantamaan.

 

Arginiini

L-arginiini lisää aivolisäkkeen erittämää kasvuhormonin tuotantoa. Se vaikuttaa elimistössä vanhuuden haittoja vähentävästi. Argiini lisää lihasmassaa ja jäntevyyttä, vähentää rasvaa ja silottaa ihoa, parantaa immuniteettia ja edistää haavojen paranemista. Lisäksi se lisää sperman määrää ja siittiöiden liikkuvuutta. Miehillä auttaa myös tuottamaan yhdisteitä, jotka osallistuvat erektion säätelyyn. Naisilla se lisää LHRH-  ja LH- hormonien tuotantoa ja valmistaa emätintä yhdyntään.

Sitä saadaan normaalisti meijerituotteista, munista, pähkinöistä, kanasta, suklaasta.

Liiallinen arginiini voi aiheuttaa pahoinvointia ja ihomuutoksia sekä laukaista herpeksen. Skitsofreenikoille ja munuais- ja maksasairauksista kärsiville se voi olla jopa vaarallista.

Turvallinen suun kautta nautittava määrä on 1,5 g päivässä.

 

Arnikki (Arnica montana)

Nykyään ulkoisesti ihottumiin, haavoihin ja tulehduksiin käytetty arnikki on aiemmin ollut sisäisesti nautittava lemmenrohto. Yliannostus aiheuttaa huimausta, vapinaa ja rytmihäiriöitä.

 

Artisokka, Latva-artisokka (Cynara scolymus)

Jo kreikkalaisten ja roomalaisten tuntema viljelykasvi. Arabimaissa sitä pidettiin lemmenlääkkeenä. Johtuneeko maine kasvin seksuaalisesti piristävistä voimista siitä että  se sisältää runsaasti fosforia, magnesiumia, jodia, kuparia, kalsiumina ja A-, B- ja C-vitamiineja

 

Basilika (Ocimum basilicum)

Arvostettu afrodisiakumi antiikin Kreikassa ja Roomassa. Sitä käytetään yleensä oliiviöljyn mausteena. Potenssiongelmainen Tanskan kuninhas Kristian IV yritti päästä ongelmastaan syömällä basilikaa. Nykyisin tiedetään että basilika vaikuttaa estrogeenituotantoon ja sitä voidaan käyttää kuukautisongelmissa ja vaihdevuosivaivoissa. Oikein annosteltuna basilika lisää seksuaalisuutta, yliannos turruttaa. Ei sovi raskauden aikana.

 

Beetel (Areca catechu)

Intiassa beetelin siemeniä on käytetty rakkauden nostamiseen. Pähkinän ytimiä pureskellaan purukumin tapaan ja ne tummentavat hampaat ja värjäävät syljen kirkkaan punaiseksi. Tätä pidetään seksuaalisesti kiihottavana. Kasvi katsotaan länsimaissa huumekasviksi. Kama sutran mukaan kun tytölle tarjoaa beetelin päätyy rakastelemaan tämän kanssa.

Beetelpähkinöitä käytetään myös punataudin torjumiseen sekä juhlamenoissa.

Yliannostus voi aiheuttaa päihtymystä, huimausta ja ripulia. Pitkittynyt käyttö vahingoittaa hapaita ja suun limakalvoja.

 

Belladonna (Atropa belladonna)

Kasvi sisältää voimakkaasti myrkylistä apoatropiinia. Kasvia on pidetty lemmenmarja kanssa yhtenä noitakasvina. Sillä on yhdessä viinin kanssa herätelty rakkauden paloa. Naiset ovat tiputelleet rohdosta silmiinsä saadakseen kauniit laajenneet mustuaiset.

 

Bois Bandé (Roupala montana)

Karibian meren saarilla kasvavan puun kuoresta valmistettua afrodisiakumia. Rodos valmistetaan upottamalla kuorenpala rommiin viikon ajaksi ja suodattamalla neste. Juoma kohentaa potenssia.

 

Butea eli dhak-puu (Butea monosperma)

Intialaisesta puusta saatava pontessilääke. Käytetään jauheena, joka auttaa myös ripulissa ja verenvuodon ehkäisyssä. Puuta käytetään myös lakan ja hartsin raaka-aineeksi.

 

Cashew (Anacardium occidentale)

Amazonin alueella miehet käyttävät sitä yhdessä catualban ja muira puaman kanssa potenssilääkkeenä. Naiset tekevät cashewsta uutetta, jota käyttävät alapesuun. Sitä käytetään myös hampaanpoiston jälkeen verenvuodon tyrehdyttämiseen.

 

Catuaba (Juniperus brasiliensis)

Katajansukuinen brasilialainen kasvi. Tupi-intiaanit käyttävät sitä väsymyksen poistoon ja impotenssin hoitoon. Kasvin nauttimisen sanotaan lisäävän eroottisia unia ja sitten seksuaalista halua.

 

Chilipippuri (Capsicum annuum)

Afrodisiivinen mauste. Suurina annoksina afrodisiivinen.

 

Chian su

Kiinalaisen rupisammakon myrkkypitoisesta nahasta valmistettua lemmenrohtoa. Aine on vaarallista ja saattaa aiheuttaa kuolemaan johtavan sydänkohtauksen.

 

Chuchuasi

Perun intiaanien valmistama lemmenrohto rommista ja maytenuksen (Maytenus krukovii) kuoresta. Kuorta liotetaan yön yli rommissa. Rohto tepsii myös reumatismiin ja rentouttaa lihaksia.

 

Costus (Saussurea lappa)

Kashimirin vuorten rinteillä tuhansien metrien korkeudessa kasvava kasvi. Sen juuren sisältämää öljyä käytetään pitkäaikaisen erektion aikaansaamiseksi. Suunsisäisesti nautittuna se aiheuttaa virtsaputkessa kutinaa ja kivuliaan erektion.

Monissa maissa kasvia käytetään astmalääkkeenä. Intiassa sitä käytetään myös sampoissa, hajuvesissä ja hiusvärinä.

 

Damiana (Turnera diffusa, Turnera aphrodisiaca)

Meksikossa kasvava pensas on nykyään hyvin suosittu potenssilääke Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Sen teho perustuu alkaloidiin, joka muistuttaa rakenteeltaan testosteronia. Siksi se onkin yksi suosituimpia impotenssinhoitorohtoja.

Meksikossa damianasta valmistetaan naisille tarkoitettua likööriä.  Pensaan lehtiä poltetaan piipussa.

Lemmenlääkkeeksi sitä on sekoitettu kookaan ja strykniiniin. Viimeksi mainittu voi suurina annoksina tappaa käyttäjänsä.

Damianaa myydään usein fosforipitoisena uutteena. Suomessakin ainetta on saatavana.

Ylisuuret annokset aiheuttavat myrkytyksen, joka ilmenee heikkona kipuna eturauhasen alueella. Säännöllinen ja pitkäaikainen damianan käyttö voi vahingoittaa maksaa.

 

E-vitamiini

E-vitamiini yhdessä neidonhiuspuun (Gingko biloba) kanssa nautittuna lisää keski-iässä elinvoimaa sekä hidastaa vanhenemista.

E-vitamiinia saadaan kaurasta, herneistä, pavuista, seesaminsiemenistä, pähkinöistä, salaatista, täysjyväviljatuotteista, munista ja meijerituotteista.

 

Efodi

Sierra Leonessa käytetty lemmenjuoma, joka saa aikaan polttavan halun rakastella.

 

Espanjankärpänen (Lytta vesicatoria, Cantharis vesicatoria)

Toukohärkiin kuuluva espanjankärpänen elää Etelä- ja Keski-Euroopassa. Smaragdinvärinen kuoriainen elää öljypuukasvien ja kuusamakasvien taimissa ja sen toukat loisivat erakkomehiläisten pesissä. Espanjankärpänen haisee pahalta ja maistuu polttavalta. Se sisältää kantaradiini-nimistä ainetta, joka on tappava myrkky. Silti miehet ovat käyttäneet sitä pitkäkestoisen erektion aikaansaamiseksi Hippokrateen ja Plinius vanhemman ajoista alkaen. Aine vaikuttaa elimistössä munuaisten kautta ja saa aikaan ärsytystä virtsaputkessa mikä lisää veren virtausta penikseen ja klitorikseen synnyttäen pitkäaikaisen ja kivuliaan erektion.

 

Etanat, viinimäkikotilot (Helix pompatia)

Ranskassa arvostettu kulinaristinen herkku. Viinitarhojen etanoita pidetään lemmenlääkkeinä.  Nykyään etanoita saa jo Suomessakin ruokakaupoista. Ranskalaiset lisäävät etanoihin valkosipulia ja persiljaa ja keittämisen jälkeen ne paistetaan oliiviöljyssä ja lopuksi vielä haudutetaan punaviinissä tunnin ajan. Hidas keittäminen lisää etanoiden lemmennostatustehoa.

 

Etikkatee

Burmassa sitä tarjoillaan poikalapsen nimenantotilaisuudessa.

 

Fenkoli (Foeniculum vulgare)

Jo muinaiset egyptiläiset tunsivat kasvin. Kreikkalaiset käyttivät kasvia lemmennostatukseen Dionysos-juhlissa.

Intialaisen ohjeen mukaan lemmenrohto sisältää: fenkolimehua, maitoa, hunajaa, lakritsia, sokeria ja gheetä.

 

Fugu (Fugu pardalis, Fugu rubripes, Fugu vermicularis porphyreus, Fugu vermicularis vermicularis)

Suurta herkkua Japanissa. Sitä pidetään niin kiihottavana aineena, että sitä syövät eivät kavahda edes kuolemaa.  Fugukalassa on myrkyllisiä osia. Sitä saavat valmistaa vain erikoiskokit, joilla on virallinen lupa. Ihmisiä kuolee vuosittain väärin valmistettuun fuguun.

 

Geranium (Pelargonium odoratissimum)

Villi pelargonialaji, josta saadaan eteeristä öljyä. Sitä käytetään hedelmättömyyden ja impotenssin hoitoon. Öljy vaikuttaa tasapainottavasti hormonituotantoon. Käyttö ulkoisesti ja laimennettuna.

 

Ginseng (Panax ginseng)

Idässä ja sittemmin lännessäkin käytetty erittäin suosittu potenssirohto. Ginsengin tehoa voi lisätä nauttimalla sitä voimakkaan E-vitamiinin kanssa. Ginseng menettää tehoaan, jos sen kanssa juodaan sitrushedelmien mehua. Parhaat tulokset saadaan aikaan pureskelemalla juurta säännöllisesti. Kasvin uskotaan myös pidentävän elinikää.

 

Gow kee, lycium (Lycium chinense)

Koisokasvien heimoon kuuluva idässä kasvava lehtikasvi. Siitä valmistetaan afrodisiakumi-teetä. Se lisää seksuaalista halua sekä miehillä että naisilla. Miehistä kykyä voi vahvistaa 6 g:lla  kasvin lehtiä sekoitettuna 6 g tuoretta inkivääriä. Molemmat laitetaan 2 dl vettä likoamaan ja juodaan teen tapaan.

 

Granaattiomena (Punica granatum)

Intialaiset käyttävät afrodisiakumina ja Barbara Cartland mainitsee asiasta rakkausromaaneissaan.

 

Groogroo-toukat

Länsi-Intiassa näitä paahdetaan lemmennostatukseen. Maistuvat kastanjoilta.

 

Guaiacpuu, guajakkipuu, pokholtsipuu (Guaiacum offcinale, Guaiacum sanctum, Bulnesia sarmienti)

Afrodisiivinen puu, jota on käytetty kuukautisongelmiin ja vaihdevuosivaivojen hoitoon. Liiallisesta käytöstä seuraa keskittymisvaikeuksia.

 

Guarana (Paullinia cupana)

Nykyään yökukkujien suosittua energiajuomaa. Sisältää enemmän kofeiinia kuin kahvi ja tee yhteensä.

 

Hamppu (Cannabis sativa)

Kasvin siemeniä tarjotaan monissa maissa hääaterialla vastanaineille paahdettuina ja suolattuina lisäämään hääyön nautintoa.

 

Hiirenvirna (Vicia cracca)

Suomessa kasvia on käytetty potenssin nostamiseen.

 

Hulluruoho (Datura stramontium)

Tätä kasvia käytetään yleensä lemmenyrttisekoituksissa. Koisokasveihin kuuluva kasvi on kuitenkin hyvin myrkyllinen ja muutama siemen on lapselle tappava annos. Hulluruohoa viljellään koska se sisältää lääketeollisuuden tarvitsemia alkaloideja (hyoskyamiini ja skopolamiini), joita käytetään kipulääkitykseen ja rauhoittamiseen.

 

Humala (Humulus lupus)

Kasvi sisältää suuria määriä estrogeenia. Sitä käytetään nykyään pääasiassa rauhoittavana ja unettavana aineena. Suurina annoksina nautittuna myrkyllistä.

 

Hummeri (Homarus americanus, Homarus vulgaris)

Meren antimista hummeri on kuuluisa rakkautta lisäävistä ominaisuuksistaan.

 

Härkäpavut (Vicia faba)

Sisältämänsä dopamiinin ansioista kiihottavat seksuaalista halua. Syynä voi olla myös vatsaan kertyvä kaasu, joka saa aikaan voimakkaamman seisokin.

 

Härkäsammakko

Etelä-Amerikassa ja Länsi-Intiassa käytetty afrodisiakumi. Viimeksi mainitussa sitä tarjoillaan turisteille villikakanlihana.

 

Härän kivekset (Testis bos taurus)

Paavin Pius V:n kokin mestariluomus oli häränkivespiirakka.  Se tarkoitus oli kiihottaa sukuviettiä.

 

Inkivääri (Zingiber officianle)

Kuuluisa arabialainen lääkäri Avicenna suositteli inkivääriä lemmenlääkkeeksi sekä sisäisesti että ulkoisesti. Arabimaissa inkivääriä, sauramoa ja syreeniä on hierottu sukuelimiin, alavatsaan ja peräaukkoon nautinnon lisäämiseksi. Inkiväärin ja kanelin seosta on hierottu penikseen ennen yhdyntää. Mahtoikohan kirvellä yhtään?

Intiassa mieskuntoa on kasvatettu sekoittamalla inkivääriä hunajaan ja puolikoviin muniin. Sisäisesti nautittuna.

Inkivääriä voidaan käyttää myös eteerisenä öljynä seksuaaliseen kylmyyteen. Tuoksulyhty sopii hyvin sekä laimennettuna seoksena alaselkään hierottuna.

 

Iporuru (Alchornea floribunda)

Tämä tyräkkikasveihin kuuluvaa Amazonilla kasvavan kasvin lehtiä ovat intiaaniheimot käyttäneet apuna jos naisen on vaikea tulla raskaaksi. Miehet taas ovat käyttäneet lehtiä iän mukanaan tuomaan impotenssiin. Kupillinen kuivattuja lehtiä uutetaan puoleen litraan vettä ja rohtoa nautitaan kupillinen päivässä impotenssiin. Samalla lääkkeellä hoidettiin diabetestä.

 

Isotalvio ( Vinca major)

Itä-Euroopassa kasvin tuoreista kukista valmistetaan mieskuntoa parantavaa juomaa. 20 grammaa tuoreita kukkia liotetaan neljänneslitraan votkaa ja annetaan olla puoli tuntia. Rohtoa nautitaan kaksi tippaa päivässä neljänä päivänä, sitten pidetään kahden päivän tauko. Sitten taas neljän päivän kuuri. Tehon arvellaan perustuvan vinkamiiniin, joka rauhoittaa elimistöä, alentaa verenpainetta ja lisää aivojen hapenottokykyä.

 

Jalokivet

Muinaisissa kulttuureissa jalokivien ja helmien nauttiminen lemmenlääkkeenä oli yleensä yläluokkien herkkua. Egyptin viimeinen kuningatar Kleopatra teetti rakastajiaan varten seosta, johon kuului  5 g akileijan siemeniä, 5 g akileija juurta, 5 g mäkikuismaa ja viiniin liotettu murskattu helmi.

Jauhettu akaatti oli antiikin afrodisiakumi.

Persialaisten lemmenkaramellit koostuivat jauhetuista helmistä, rubiineista, kultatomusta ja ambrasta.

Forsius esittää 1600-luvun käsikirjoituksessa ”Physica”, että berylli, smaragdi tai akvamariini synnyttää rakkautta ihmisten keskuudessa. Quadrus-kivi lisää naisen maidontuotantoa ja ametisti pitää kohmelon loitolla.

 

Jasmiini (Jasminum grandiflorum)

Lievästi narkotisoiva jasmiini lisää lemmenhaluja. Jasmiinin eteerinen öljy sopii synnytyksen jälkeiseen masennukseen.  Poistaa seksuaalista kylmyyttä ja lisää myös sperman eritystä. Lämmittää ja syventää tunteita.

 

Johimbe (Coryanthe yohimbe, Pausinystalia johimbe)

Matarakasveihin kuuluva afrikkalainen pensas, jnka kuoresta saadaan johimbiini-nimistä alkaloidia. Sitä on käytetty tuhansia vuosia Nigeriassa ja Kamerunissa, missä se kasvaa luonnonvaraisena. Tutkimusten mukaan se tepsii impotenssiin, joka aiheutuu diabeteksesta ja verenkiertohäiriöistä. Aine tepsii sekä miehiin että naisiin parantaen lantion alueen verenkiertoa. Aine ei vaikuta hormonituotantoon. Sivuvaikutuksina ilmenee virtsaamisvaikeuksia, verenpaineen nousua, yleistä ärtyneisyyttä ja motoriikan heikkenemistä. Miehillä iho voi hilseillä, hikoilu lisääntyä ja olo saattaa olla pahoinvoiva. Ahdistuneisuus voi myös lisääntyä, joten ainetta ei voi suositella mielenterveysongelmaisille. Sepelvaltimosairaat on hyvä pitää aineesta loitolla ja alkoholi ei sovi sen kanssa yhteen ollenkaan. Saattaa aiheuttaa myös hallusinaatioita.

Suositeltava määrä on 20-43 g päivässä. Suomessa aine on reseptilääke, monissa muissa maissa se on luontaistuote, jota voi tilata vaikka internetin kautta. Se on kuitenkin Suomen lääkelain vastaista, ja jos tilaus jää tulliin ja paljastuu pääsee käräjöimään asiasta.

 

Joutsenen siittimet  (Penis cygnus)

Thomas Heywoodin näytelmässä The Dumb Knight mainitaan tämä erikoinen ruokalaji kiihottavana. Ehkäpä siksi joutsenia on metsästetty muinoin,

 

Jäkki (Nardostachus jatamansi)

Valeriaanan sukuinen kasvi, joka kasvaa Länsi-Kiinassa, Itä-Intian saarilla ja Himalajalla. Sitä on itämailla käytetty lemmennostatukseen ja antiikin roomalaiset käyttivät siitä nimeä Foliatum. Jäkin juuret sisältävät eteerisiä öljyjä, joista tärkein on kouristuksia laukaiseva valeranoni.

 

Kalkkarokäärme (Crotalus horridus horridus)

Amerikassa käytetty potenssiaine.

 

Kalmojuuri, Kalmus (Acorus calamus)

Pohjois-Amerikan intiaanien ja Aasian kansojen käyttämä rohto. Kasvin juurta on käytetty antiikin ajoista hoitokylvyissä ja rohdoissa. Se voimistaa, vahvistaa ja kiihdyttää seksuaalisesti. Juuria käytetään sekä sisäisesti että ulkoisesti.  Juuren on hyvä olla tuoretta. 1930-luvulla Englannissa uskottiin että juuri taltuttaa tupakanhimon, kun sitä jaksaa pureskella.

 

Kaneli (Cinnamon zeylanicum)

Sri Lankasta eli Ceylonin saarelta kotoisin oleva mauste, jota käytetään afrodisiakumijuomasekoituksissa. Se on yleinen mauste sekä hajuvesien, suitsukkeiden että curryn raaka-aine. Meillä ehkä tunnetumpi joulupuuron ja kaneliomenoiden mauste. Kanelista valmistetulla öljyllä on hierottu sukuelimiä kiihottumisen aikaansaamiseksi.  Öljyä käytetään yleensä kosmetiikkateollisuudessa ja sillä on hoidettu kylmettymisiä.

 

Kardemumma (Elettaria cardamomum)

Sama aine mikä meillä maustaa pullia, nostattaa potenssia Intiassa.  Siellä kardemumman jauhetut siemenet maitoon sekoitettuna suojaavat impotenssilta ja hidastavat siemensyöksyä. Liiallisesti käytettynä voi käydä päinvastoin.

Eteerisenä öljynä ei sovi herkkäihoisille.

 

Kassiakaneli (Cinnamomum cassia)

Kassian eteerinen öljy lisää seksuaalisuutta.  Se on hieman huumaava ja aiheuttaa riippuvuutta. Sitä ei pidä käyttää pitkiä aikoja kerrallaan. Ei sovi raskauden aikana ja liika-annos voi aiheuttaa vakavia keskushermostovaurioita.

 

Katkarapu (Pandalus, Penaeus)

Ilmeisesti sisältämänsä fosforin ansiosta myös vaatimaton katkarapu sopii elävöittämään sukupuolielämää.

 

Kaura (Avena sativa)

Luonnonvaraisena kasvava kaura on energiaa lisäävä ja kehoa virkistävä. Stimuloidessaan kilpirauhasta se auttaa taistelussa impotenssia ja hedelmättömyyttä vastaan. Kaurasta saa proteiinia, kaliumia, fosforia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, rautaa, hiilihydraatteja, karoteenia sekä B- ja D-ryhmän vitamiineja.

 

Kaviaari, Sammen mäti (Huso huso)

Venäjällä, Iranissa ja Ruotsissa käytetty afrodisiakumi.  Se ravitsee hermosoluja ja sisältää klooria, natriumia, fosforia, kaliumia, kalsiumia sekä magnesiumia. Sammen mätiä pidetään parempana kuin lohen, hauen, taimenen tai ahvenen mätiä. Ilmeisesti myös näillä mädeillä on mieskuntoa parantavaa vaikutusta.

 

Keltakatkero (Gentiana lutea)

Kasvin juuria pureskelemalla uskottiin saavutettavan pitkä ikä ja vahva vanhuus.

 

Kenguru (Halmaturus, Macropus)

Australiassa aruntaheimon naiset syövät kengurun kiveksiä.

 

Kihokit  (Drosera)

Nämä kasvit ovat harvoja Suomessa kasvavia afrodisiakumeja.  Ne viihtyvät soilla. Nykyään niitä käytetään lääkkeiden raaka-aineena. Kansanomaisessa lääkinnässä niiden tiedetään vaikuttaneen eläinten kiimaan. Kasvilla on monta asiaan viittaavaa suomenkielistä nimeä kuten himoheinä, kiimaruoho, intoruoho.  Pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa reumaattisia kipuja.

 

Kiinansitruunaköynnös (Schisandra chinensis)

Perinteisesti kasvia on käytetty vahvistavana rohtona. Kiinassa se lisää nuoruutta, kauneutta, seksuaalista suoristuskyky ja estää masennusta. Sitä voidaan käyttää sekä miehille että naisille.

 

Kiitäjän toukat  (Larva sphingidae)

Amazonin varrella afrodisiakumeja.

 

Kobra (Naja naja)

Vietnamilaisessa ravintolassa voi tilata kobran verta. Tarjoilija tuo pöytään elävän käärmeen, viiltää siihen haavan ja vuodattaa verta lasiin. Mukana seuraa myös käärmeen munuaiset. Kalleimmissa annoksissa on käärmeen sappirakko sekä pilkottu käärmeen penis maustettuna hunajalla ja konjakilla. Lopun osan kobrasta voi ostaa mukaan kotiin illalliseksi. Kobran on muuallakin Kaakkois-Aasiassa tunnettu afrodisiakumi ja voimanlähde. Etelä-Korea on käyttänyt tuhansia kobran sappirakkoja dopingaineena MM-kilpailuissa. Eteläisestä Kiinasta löytyy käärmeravintoloita, samoin Hong Kongista.

 

Kooka (Erythroxylum coca)

Etelä-Amerikassa tämän kasvin lehtiä on käytetty nautintoa tuomaan, piristeenä ja vatsavaivoihin. Nykyään kokaiini-alkaloidin tunnetuin käyttötarkoitus lienee huumauskäyttö. Afrodisiakumina aine toimii kun sitä hierotaan terskaan ennen yhdyntää. Sen pitäisi tehdä tuntohermot tunnottomiksi.

 

Kookospähkinä (Locoicea maldivica)

Seychellien kookospähkinä muistuttaa naisen takapuolta, ehkä tästä on saanut alkunsa sen käyttö lemmenrohtona. Kallis ja harvinainen rohto saadaan yli satavuotiaiden  palmujen 10-20 kg painoisista hedelmistä.

Arabialainen maantieteilijä Ibn-Battuta keskeytti mokomien pähkinöiden takia matkansa puoleksitoista vuodeksi jääden asumaan Malediiveille neljän nuoren naisen kanssa.

 

Korianteri  (Coriandrum sativum)

Afrodisiivinen mauste.

 

Koribo (Tanacetum nocturnum)

Lemmenlääke, joka auttaa myös ripuliin.

 

Krokotiilin kivekset (Testis  crocodylus)

Jaavalla käytetty potenssirohto, jota varsinkin vanhat miehet harrastavat mentyään naimisiin nuoren naisen kanssa.

 

Krokotiilin munuaiset

Suosittuja lemmenlääkkeitä Roomassa, Egyptissä, Madagaskarilla ja Amazonilla.

 

Kukon kivekset (Testis gallus gallus)

Tri Nicholas Venette suositteli kukon kiveksiä ja munankeltuaisia. Samaa mieltä ovat kiinalaiset. Honkongissa ruokalaji löytyy jopa ravintoloiden ruokalistalta.

 

Kumina (Carum carvi)

Afrodisiivinen mauste.

 

Kurpitsansiemenet (Cucurbita maxima)

Kiinassa ja Englannissa käytetty impotenssin hoitoon. Siemeniä käytetään myös virtsatie- ja eturauhasvaivoissa sekä nopeuttamaan aineenvaihduntaa ja hoitamaan hedelmättömyyttä.

 

Kuthimithi, ashwagandra, rohtokoisio (Withania somnifera)

Tämän intialaisen pensaan juuresta valmistetaan potenssilääkettä.  Reseptin mukaan 2-4 g jauhetta sekoitetaan maitoon ja juodaan heti. Yksi kasvin vaikuttavista aineista on somniferiini-alkaloidi, joka toimii myös unilääkkeenä. Tiedemiehet ovat eristäneet kasvista myös reserpiiniä, jota käytetään rauhoittavien lääkkeiden aineosana.

 

Kvitteni (Cydonia oblongata)

Kasvia on viljelty kauan Välimeren alueella. On jopa uskottu että se oli ”kielletty hedelmä”, jota Eeva ja Aatami nauttivat ennen kuin heidät karkotettiin paratiisista.

Kreikkalaisille kvitteni oli Afroditelle omistettu ja roomalaisilla Venukselle. Vastavihityt nauttivat hedelmiä häissä  ja sen uskottiin tuovan onnea ja lemmentäyteistä aikaa.

Kvitteniä syödään yleensä hillona porsaanlihan kera. Kvittenihilloa voi ostaa ainakin Kreetalta ja etnisistä ruokamyymälöistä sekä joistakin hyvinvarustelluista tavarataloista.

 

Kynteli, kesäkynteli (Satureja hortensis)

Antiikissa satyyrien yrtti. Ranskassa uskotaan että kynteli lisää halukkuutta. Kreikkalaisen sanonnan mukaan kynteli sopii vain tomaattiruokiin ja avioliittoon.

 

Kärpänen (Diptera)

Colorado-intiaanimiehet Etelä-Amerikan sademetsässä laittavat salaa kärpäsen siipiä tai jalkoja  nuorten naisten juomiin saadakseen heidät innostumaan lemmenleikkeihin.

 

Kärsimyskukka (Passiflora)

Passiflora-sukuun kuuluva kasvi, jonka versoa käytetään Yhdysvalloissa afrodisiakumina. Muita käyttötarkoituksia ovat unettomuus, tuska- ja rauhattomuustilat, naisten vaihdevuodet ja ylivilkkaiden lasten rauhoittaminen. Kärsimyskukan lehtiä on poltettu piipussa kannabiksen tapaan. Brasiliassa kasvilla hoidetaan alkoholismia ja juoppohulluutta sekä voimakkaita kuukautiskipuja, hermojärkytyksiä, hysteriaa ja päänsärkyä. Espanjassa sitä ei koskaan tarjoilla kovin vanhan tai kypsän juuston kanssa, koska tämän yhdistelmän uskotaan aiheuttavan korkeaa verenpainetta.

 

Käärmeet

Kaakkois-Aasiassa käärmeitä on käytetty lemmenlääkkeinä. Japanissa tarjoillaan jopa käärmehampurilaisia.

 

Laventeli (Lavandula augustifolia)

Yksi harvoista keskushermostoon vaikuttavista myrkyttömistä aineista. Se laukaisee jännitystiloja, levottomuutta ja hermostuneisuutta. Sitä voidaan käyttää myös masennuksen hoidossa.

 

Lehtikulta

Intiassa sitä käytetään jälkiruokien ja makeisten koristeluun. Sen uskotaan lisäävän seksuaalisia haluja.

 

Lemmenmarja, mandrake (Mandragora officinarum)

Välimeren maissa kasvava koisokasvi. Italiassa uskotaan että se tekee naiset hedelmällisiksi. Arabit kutsuvat kasvin hedelmää Saatanan omenaksi. Juuri sisältää alkaloideja, joita on käytetty sotavankeja kuulusteltaessa toisen maailmansodan aikana.

Lemmenmarja ei lisää seksuaalisuutta, mutta se vähentää estoja. Liiallinen nauttiminen voi johtaa kuolemaan tai aiheuttaa tuhoja sisäelimissä.

Kasvista on monia myyttejä ja kertomuksia. Se mainitaan Mooseksen 1. kirjassa, Shakespearen näytelmissä.  Sen juuri muistuttaa ihmiskehoa ja kerrotaan että kasvi kiljaisee kovaa kun se vedetään maasta ja se tekee kasvin nostajan hulluksi. Kasvin väitetään myös saaneen alkunsa spermasta, jota hirtetyiltä tulee, koska se kasvoi usein hirsipuiden juurilla.

 

Lepakot (Chiroptera)

Kaakkois-Aasiassa lepakoiden veren uskotaan lisäävän mieskuntoa. Lepakon lihan voikin sitten käyttää munakkaan täytteenä.

 

Lakritsi (Glycyrrhizza glabra)

Intiassa tärkeä afrodisiakumi ja potenssilääkkeiden aineosa, sekoitetaan yleensä maitoon. Nostaa verenpainetta ja saattaa aiheuttaa joillekin ihmisille humalankaltaisen olotilan.

 

Lipstikka, liperi (Levisticum officinale)

Tämän kasvin juurista valmistetaan miehistä energiaa lisäävää nastojikaa Venäjällä. Se ei kuitenkaan sovi odottaville äideille, eikä munuaisvaivoista kärsiville.

 

Liskot (Sauria)

Etelä-Euroopassa afrodisiakumina suosittiin kuivattuja liskoja. Sticus officinalis oli erityisen arvostettu.

Edelleen joissakin Välimeren maissa sisilisko katsotaan kulinaariseksi herkuksi. Se fileerataan selkäruotoa myöten, käännellään munaseoksessa, maustetaan ja paistetaan oliiviöljyssä.  Sitä syödään myös paahdettuna.

 

Lumme (Nymphaea alba)

Tämä kasvi on ollut käytössä ei-afrodisiakumina. Sen juurta on käytetty karjan ruokaan estämään himon nousu.

 

Luumu (Prunus domestica)

Luumuja tarjoiltiin asiakkaille ilmaiseksi 1500-luvulla Englannin ilotaloissa. Niiden uskottiin vilkastuttavan kaupankäyntiä.

 

Lääkkeet

Monilla lääkkeillä on mielenkiintoisia sivuvaikutuksia. Trisyklinen masennuslääke Anafranil voi saada aikaan orgasmin jos sitä ottanut nainen haukottelee. Pirekatami, jota käytetään Downin syndrooman hoidossa lisää seksuaalista nautintoa ja sitä on käytetty Keski-Euroopassa huumeena. L-dopaa, jolla alun perin hoidettiin Parkinsonin tautia, on väärinkäytetty lemmennostatukseen.

 

Maca, Perun ginseng (Lepidium meyenii)

Kasvi kasvaa Andien rinteillä ja jo inkat tunsivat monia kasvin monista ominaisuuksista. Sitä käytetään antamaan voimaa ja hedelmällisyyttä, impotenssiin, epäsäännöllisiin kuukautisiin, vaihdevuosien hormonaalisiin vaivoihin ja mentaaliongelmiin. Kehonrakentajat kasvattavat sillä lihasmassaa.

 

Majavan hajuste (Castoreum )

Kanadalaisten majavien rauhasista saatavaa eritettä. Sitä käytetään hajuvesiteollisuudessa antamaan tuoksuille seksuaalinen vire ja lisäämään tuoksun kestävyyttä.

 

Manteli  (Prunus amygdalus)

Mantelipuun öljyn uskotaan lisäävän lempeä. Manteli kuuluu muutenkin lemmenaterioihin. Mantelikeittoon tarvitaan 750 g kuorittuja manteleita, jotka survotaan 6 kovaksikeitetyn munan keltuaisen kanssa. Joukkoon lisätään litra kanalientä ja yhtä paljon paksua kermaa. Keittoa sekoitetaan koko ajan ja sen annetaan kiehahtaa hiljaisella tulella. Tarjotaan kuumana. Jos ei muu nouse niin kolesteroli ainakin.

 

Marsalaviini

Sisiliassa kuherruskuukausi- juomaa.

 

Meloni (Cucumis melo)

Englannissa suositellaan rakkauselämää parantamaan.

 

Merietana

Käytetään lemmenostoon Kaakkois-Kiinassa, Länsi-Intiassa ja Tyynenmeren saarilla.

 

Merirapu

Aminohappoja ja mineraalisuoloja kuten fosforia, kalsiumia, magnesium ja rautaa sisältävä merirapu sopii hyvin rakkausaterialla.

 

Merisiili (Strongylocentrotus)

Punaoranssi osa merisiilistä on sitä halutuinta.

 

Miehenkämmekkä (Orchis mascula)

Suomessa rauhoitettu kasvi, jota tavataan Ahvenanmaalla. Keski-Euroopassa tästä kasvista ja vuohenmaidoista on valmistettu potenssilääkettä.

 

Mooseksenpalavapensas  (Dictamnus  albus)

Itä-Euroopassa ja  Aasiassa kasvava voimakastuoksuinen kasvi.  Sen lehtiä ja kukkia käytetään yrttiteenä. Kreetalla sen väitetään lisäävän mieskuntoa. Siitä valmistettua teetä käytetään vähentämään  anabolisten steroidien haittavaikutuksia.  Kasvia lisätään myös bedetiktiini-yrttilikööriin.

 

Mucuna pruriens

Hernekasvilaji, jonka siemenet ovat käytetty lemmenlääke tropiikin maissa. Lisäksi ne lisäävät virtsaneritystä.

 

Muira puama (Ptychopetalum uncinatum)

Kasvi kasvaa Brasiliassa. Vahvistaa yleiskuntoa ja hermoja. Sekä miehet että naiset käyttävät sitä lemmenlääkkeenä. Pensasta kutsutaan potenssipuuksi.

Hieman yli gramman annos palauttaa nuoruuden. Impotenssin ja frigititeetin lisäksi kasvia käytetään kuukautiskramppeihin ja PMS oireiden lievittämiseen sekä masennukseen. Etelä-Amerikassa kasvia käytetään myös hidastamaan hiustenlähtöä, reumaattisiin oireisiin ja vahvistamaan ruuansulatuselimistöä.

 

Munat (Ovum)

Yksinkertainen ja helppo tapa lisätä kykyä.  Tuoksuva puutarha -niminen arabialainen lemmenklassikko on omistanut kokonaisen luvun munaruuille ja niiden vaikutukselle lemmenelämään. Tiibetiläiset käyttävät kovaksi keitettyjä munia yhdessä härskiintyneen puhvelinvoin kanssa ja suolalla maustetun teen kera.

Länsi-Intiassa ja Keski- ja Etelä-Amerikassa syödään raakoja leguaanin munia seksuaalista halua lisäämään.

Unkarissa valmistetaan viiriäisenmunalikööriä lemmenjuomaksi.

Madame de Pompadour ja muut kuuluisat kurtisaanit söivät kananmunan keltuaisia.

Vielä 1930 –luvulla New Yorkin eräässä sairaalassa kehotettiin juomaan suolalla maustettu raaka muna seksuaalista kuntoa kohottamaan.

Hedelmöityneitä kananmunia pidetään tehokkaampina afrodisiakumeina, kuin tehokanaloiden hedelmöittämättömiä.

 

Muskotti (Myristica fragrans)

Suomessa peruna- ja kaaliruokiin kuuluvaa maustetta pidetään Intiassa afrodisiakumina, jota miehet syövät hunajan ja puolikovien munien kera. Puolikas muskottipähkinä on riittävä annos. Muskotti vaikuttaa elimistössä huumeen tavoin, aiheuttaen hallusinaatioita sekä lemmenpalon nousua. Annostelussa on oltava tarkka sillä se rasittaa sydäntä ja hermostoa.

Muskottiöljyn käyttöä ei suositella raskausaikana.

 

Mustapippuri (Piper nigrum)

Käytetään eteerisenä öljynä poistamaan seksuaalista kylmyyttä. Ei sovi kuitenkaan herkkäihoisille ja liiallinen käyttö saattaa vaurioittaa munuaisia.

 

Mustekala

Japanissa nautitaan raakana. Kiinassa mustapapujen kera. Italiassa friteerattuna. Espanjassa keitetään omassa musteessaan. Etelä-Tyynellämerellä mustekalasta syödään silmät. Johtuneeko proteiinipitoisuudesta ja B-vitamiinipitoisuudesta, mutta myös tursaat, ja seipit sopivat lemmennostatukseen.

 

Myrkkykaktus, meskaliinikaktus, peyote (Lophophora williamsii)

Meksikossa kasvava kaktuslaji. Potenssin kohtotukseen.

 

Myski (Moschus)

Vuosituhansien ajan myskiä on käytetty lisäämään halua. Sen tehoa on selitetty testosteronipitoisuudella. Myski on yleensä peräisin Himalajalla laiduntavan myskihirviuroksen rauhaseritteestä. Laji oli kuolla sukupuuttoon, mutta onneksi tutkijat ovat kehittäneet synteettisen myskin.  Aikuiset ihmiset erittävät myskinkaltaista ainetta karvoituksen peittämiltä ihoalueiltaan huokosten kautta. Sitä pidetään luonnollisena feromonina.

 

Männynsiemenet  (Pinus)

Monissa maissa männynsiemeniä pidetään lemmenruokana. Ihme kyllä suomalaiset eivät tätä ole vielä keksineet.  Männynsiemeniä voi lisätä moniin ruokiin.

 

Nastojka

Venäjällä ja Ukrainassa rakkauden herättelyyn käytetään votkaa, johon on liotettu erilaisia yrttejä.

 

Neidonhiuspuu (Gingko biloba)

Fossiilinen muinaisjäänne puu satojen miljoonien vuosien takaa. Kasvoi aiemmin vain Kiinassa, mutta nyttemmin myös Euroopassa. Sen pähkinöillä on idässä lisätty seksuaalista intoa. Maku on paha.

 

Neilikka, mausteneilikka (Carophyllus aromaticus, eugenia varyophyllata)

Kuivattu neilikka on kauan aikaa ollut lemmenlääke Kiinassa. Jos mies menettää viriiliytensä hänen tulee nauttia maitoon sekoitettua neilikkaa.

Tehoaa erityisen hyvin seksuaaliseen kylmyyteen.

 

Nokkonen (Urtica dioica)

Menneet sukupolvet ovat käyttäneet nokkosta lisäämään nautintoa.  Roomalaiset vihmoivat sukuelimiään nokkosilla nautinnon toivossa.  (Auts!) 1800-luvulla nokkosilla piiskattiin mielisairaita ja nykyään niillä vihmotaan reumaattisia niveliä.

Sukuelimiin voi kyllä saada puhtia nokkosilla, mutta sisäisesti käytettynä. Unkarissa nokkonen ja kaura yhdessä sisäisesti käytettynä nostaa miesten testosteronipitoisuutta, joka vähenee iän myötä. Naisia taas neuvotaan sekoittamaan kauraa kääpiöpalmuun.

Erityisen tehokkaina pidetään varhaiskevään nuoria nokkosen lehtiä ja nokkosen siemeniä. Antiikin sankarit dioskuurit, valmistivat lemmenrohtoa nokkosen siemenistä.

 

Nuoc-man

Vietnamissa mädästä kalasta valmistettu uute, johon on sekoitettu valkosipulia ja paprikaa.

 

Okra (Hibiscus esculentus)

Sen hedelmistä valmistetaan potenssia ja yleiskuntoa nostavaa ainetta.  Okraa syödään raakana tai paistetaan pannulla.

 

Opossumi (Didelphis)

Australiassa aruntaheimon naiset syövät opossumin kiveksiä.

 

Orvokki (Viola odorata)

Ruotsissa elintarvikeketju lahjoitti 1930-luvulla aviopareilla orvokkikaramellireseptin, jonka avulla pyrittiin lisäämään ruotsalaisten määrää.

Orvokkia voidaan käyttää myös eteerisenä öljynä tuoksulampussa tuomaan sopivaa tunnelmaa. Eteerisellä öljyllä hierontaöljyyn sekoitettuna on seksuaalisuutta nostava vaikutus.

 

Osteri (Ostrea edulis)

Jo roomalaisten ajoista sitä on käytetty afrodisiakumina, ilmeisesti siksi että muistuttaa naisen sukuelimiä.  Sen väitetään lisäävän sperman määrää ja parantavan hormonituotantoa. Casanovan tiedetään nauttineen kylvyssä 50 ostereita kulloisenkin rakastettunsa kanssa. Osterit sisältävät dopamiinia, joka vereen imeydyttyään kiihottaa nopeasti seksuaalista halua. Sen uskotaan vaikuttavan 8 tunnin ajan.

 

Palmutoukat

Filippiineillä lihavat palmutoukat ovat suosittu lemmenlääke.

 

Paprika (Capsicum annuum)

Afrodisiivinen mauste.

 

Parsa (Asparagus officinalis)

Antiikin kreikkalaisten herkku, jonka maine lemmennostatuksessa perustuu kasvin penistä muistuttavaan muotoon.  Parsan uskotaan vaikuttavan vain miehiin, ei naisiin. 1600-luvulla englantilainen kasvisparantaja Culpeper kertoi sen sijaan parsakeiton herättävän himoja sekä naisissa että miehissä.  Sen syöminen edistää virtsaneritystä ja antaa virtsalle kissanpissaa muistuttavan hajun.

Arabialaisen ohjeen mukaan parsa keitetään ensin vedessä ja sen jälkeen käristetään rasvassa, jotta afrodisiakumiominaisuudet tulevat esiin.

Niveltulehdusta tai kihtiä sairastavalle parsa ei sovi.

 

Persilja (Petroselinum crispum)

Ylenmääräinen persiljan käyttö voi toimia afrodisiakumina. Ei sovi raskauden aikana, eikä sovi munuaisvaivoista kärsiville. Voidaan käyttää myös eteerisenä öljynä.

 

Peruna (Solanum tuberosum)

Uuden ajan alussa jopa peruna sai lemmenlääkkeen maineen. Shakespearen näytelmässä ”Windsorin iloiset rouvat” anotaan että taivas aukeaisi ja sataisi perunoita, joilla nostaa rakkautta.

 

Pieni galanganjuuri (Alpinia officinarum)

Aasiassa kasvin juuria on käytetty mausteena ja rohtona. Sen afrodisiakumikäyttö aloitettiin 800 jälkeen Kristuksen. 1600-luvulla Mattioli sanoi sen lisäävän ruumiillisia nautintoja. Saksassa uskottiin että kasvin juuria syömällä tai sirottelemalla juuresta valmistettua jauhetta sukuelimiinsä saattoi saada 12 peräkkäistä orgasmia. Arabiassa Ibn-al-Baytar uskoi kasvin juuren karvaan maun lisäävän eroottista kiihottumista.

 

Piharatamo (Plantago  major)

Roomalaiset omistivat tämän kasvin Venukselle ja voidaan olettaa että kasvilla oli jotain tekemistä rakkauden kanssa.

 

Pimento (Pimenta officianalis)

Käytetään eteerisenä öljynä tuoksulyhdyssä. Hyvin voimakasta. Lemmenkykyjen lisäksi kohottaa mielialaa, parantaa verenkiertoa ja edistää ruuansulatusta.

 

Pinaatti (Spinacea oleracea)

Englannissa suositellaan rakkauselämää parantamaan.

 

Piparjuuri (Armoracia rusticana)

Suomessakin piparjuurta viljellään keittiökasvina.  Kasvista voi käyttää pääjuuren ja nuoria lehtiä. Piparjuurta voi sekoittaa voihin, tai käyttää raasteena leivän päällä tai lastuin ruuan joukossa. Kohentaa yleiskuntoa ja torjuu sukupuolista heikkoutta.

 

Piparminttu (Mentha piperata)

Ehkä nykyään purukumista ja hammastahnasta tutumpi piparminttu on ollut Turkissa lemmenrohdon maineessa.  Muualla maailmassa kasvia on käytetty vatsavaivojen hoitoon, kuukautisvaivoihin ja valkaisemaan hampaita. Kolumbiassa sillä on lievitetty krapulaa. Pitkään jatkunut käyttö voi rasittaa sydäntä. Kasvi saattaa myös aiheuttaa allergisia reaktioita.

 

Pippuri (Piper angustifolium)

Antiikissa pippurikin oli lemmenkasvin maineessa. Intiassa miehet ovat yrittäneet pidentää penistään hieromalla siihen pippurin, laventelin, myskin, inkiväärin ja ylang-ylangin seosta. Arabit ovat tyytyneet hieromaan penikseensä pelkkää pippuria.  Potenssin kasvattamiseksi pippuria on sekoitettu manteleiden kanssa maitoon.

 

Pirunpihka (Ferula foetida)

Intiassa tästä kasvista valmistettua jauhetta käytetään afrodisiakumina, mausteena ja lääkkeenä.

 

Porkkana (Daucus carota)

Englannissa suositellaan rakkauselämää parantamaan.

 

Porkkanan siemenet

Lemmenostatukseen.

 

Portviini

Valkoista portviiniä pidetään afrodisiakumina.

 

Puuvilla (Gossypium herbaceum)

Intiassa ja Pakistanissa puuvillan siemeniä käytetään afrodisiakuminan ja ruuansulatusta edistämään kuten pellavansiemeniä meillä.  Amerikassa mustat orjat käyttivät puuvillan juurta kuukautisvaivoihin. Kiinassa puuvillasta on kehitetty miehille sisäisesti nautittava ehkäisyvalmiste, joka supistaa siemennesteen tuotantoa, mutta ei vähennä kykyä.

Puuvillaiset kondomit olivat 1600-luvulla käytössä Brittein saarilla. Myöhemmin ne korvattiin lampaan ja sian suolista valmistetuilla, joita voitiin pestä ja käyttää uudelleen.

 

Python  (Python)

Singaporessa käytetty afrodisiakumi.

 

Päärynä (Pyrus communis)

Englannissa kuningatar Elisabet I:n aikana bordelleissa käytettiin päärynää afrodisiakumina. Kansanuskon mukaan nainen, joka nauttii säännöllisesti päärynähilloa saa poikalapsia.

 

Rautayrtti (Lippia citriodora)

Poistaa jännitystä ja antaa sekä lemmenhalua että –kykyä.  Eteerisenä öljynä tyoksulyhdyssä.

 

Ravut (Astacus, Cambarus)

Pilaff Beyn  alias Norman Douglasin mukaan ravut ovat luotettava afrodisiakumi ja varsinkin niistä valmistettu keitto.

 

Riidenlieko (Lycopodium annotinum)

Suomessa kasvin jauhetta on käytetty potenssin nostamiseen.

 

Rohtorautayrtti (Verbena officinalis)

Antiikin aikojen pyhä yrtti.  Se on omistettu Venukselle. Munaiskelttiläiset papit pitivät kasvia pyhänä ja sitä käytettiin taikoihin ja afrodisiakumina. Kasvin uskottiin saavan miehisen jäsenen kovaksi kuin rauta. Naisille kasvia on käytetty lisäämään kuukautisvuotoa, laukaisemaan synnytystä ja voimistamaan supistuksia synnytyksessä. Synnytyksen jälkeen sitä on käytetty nopeuttamaan palautumista.  Imettävät äidit lisäsivät sillä maidon eritystä.

 

Roomankumina (Cuminum cyminum)

Lisää seksuaalista halukkuutta, toimintakykyä ja vahvistaa sydäntä ja hermostoa. Eteeristä öljyä voidaan käyttää tuoksulyhdyssä ja pohjaöljyyn laimennettua hieronnassa. Raskauden aikana ei saa käyttää.

 

Rosmariini (Rosmarinus officinalis)

1600-luvulla uskottiin että Rosmariini tepsii hedelmättömyyteen. Se on tehokas seksuaaliseen haluttomuuteen sekä fyysiseen ja psyykkiseen väsymykseen. Sitä on käytetty myös impotenssin hoidossa. Afrodisiiviset ominaisuudet tulevat parhaiten esiin kun sitä käytetään kylvyissä. Myös viinin mausteena ja tuoksulampussa sitä voidaan käyttää lemmenhaluja edistämään. Saattaa naisilla lisätä kuukautisvuodon määrää ja suurina annoksina voi aiheuttaa abortin.

 

Rottakäärme

Thaimaassa käytetty lemmenrohto.

 

Ruusu (Rosa centifolia, Rosa damascena, Rosa gallica)

Kreikkalaiset tekivät ruususta Rhypos-hajuvettä, jolla naiset houkuttelivat miehiä.  Kleopatran makuuhuoneessa kerrotaan olleen metrin paksuinen patja ruusun terälehdistä. Kreikkalaiset ja roomalaiset omistivat kasvin Afroditelle ja Venukselle, mutta myös  Dionysokselle ja Bacchukselle.

Ruusun eteeristä öljyä voidaan käyttää frigiditeetin ja impotenssin hoitoon. Ei sovi raskaana oleville naisille.

 

Ruusujuuri (Rhodiola rosea)

Suomessakin kasvava lemmenrohto.  Venäläisen reseptin mukaan ruusujuurta ja votkaa sekoitetaan yhtä paljon keskenään. Pullo viedään pimeään paikkaan viikoksi. Lusikallinen tätä aineitta aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä sekä miehille että naisille ja voimaa riittää makuuhuoneeseen asti.

 

Sabal-palmu (Serenoa serrulata)

Pohjois-Amerikassa kasvavan palmun marjat tunnetaan rauhoittavina ja afrodisiivisina. Niitä on käytetty myös keuhkovaivojen hoitoon.

 

Sahrami (Crocus sativus)

Kasvista käytetään emin luotit ja tämä mausteenakin käytetty aine on hyvin kallista. Antiikin aikoina sillä maustettiin viini. Sahramia pidetään kiihottavana aineena.

 

Saksanpähkinä (Juglans regia)

Roomalaiset käyttivät pähkinää hedelmällisyysriiteissä. Keski-Euroopassa hääparin päälle ei heitetä riisiä vaan saksanpähkinöitä.  Italiassa ja Ranskassa se on afrodisiakumi.

 

Saleppi (Orchis)

Tästä arabimaissa kasvavasta kasvista käytetään kuivattu juuri. Ehkä syynä on se että se muistuttaa miehen sukuelimiä. Potenssin vahvistukseen sekoitetaan saleppia, kanelia, neilikkaa ja inkivääriä maitoon. Seos keitetään ja nautitaan.

 

Salvia (Salvia officinalis)

Antiikin ajoista asti tunnettu lääkekasvi.  Välimeren maissa sitä on pidetty pyhänä yrttinä.  Salvia vaikuttaa hermojärjestelmään ja umpieritysrauhasiin. Sitä käytetään hedelmättömyyden ja seksuaalisen väsymyksen hoitoon.  Salvia sopii naisten vaihdevuosivaivojen hoitoon, sekä kivuliaisiin kuukautisiin.

 

Samppanja

Tätä juomaa käytetään partnerin johdattamiseen makuukamarin puolelle. 

 

Santeli (Santalum album)

Santeli on monikäyttöinen puu.  Sen hedelmiä syödään ja kasvia käytetään erilaisten hajusteiden ja saippuoiden valmistamiseen. Santelipuun kuorta sekoitetaan maitoon ja liuosta nautitaan päivittäin lemmen nostamiseksi. Se tepsii myös astmaan, sydänvaivoihin ja aineenvaihduntahäiriöihin. Santelipuun eteeristä öljyä voidaan käyttää sekä miehille että naisille laimennettuna ulkoisesti tai tuoksulampussa virittämään tunnelmaan. Kohottaa mielialaa, mutta ei sovi syvästä depressiosta kärsiville, koska vaikutuksen lakatessa voi masentaa entistä enemmän.

 

Sappikivet (Calculus)

Kuivattuja sappikiviä pidetään Kaakkois-Aasiassa tehokkaita afrodisiakumeina, niitä jopa varastetaan sairaaloista ja niiden hinta on huima. Sappikivet jauhetaan ja nautitaan.

 

Sarsaparilla (Smilax)

Tämä kasvi vaikuttaa hormonitoimintaan ja siksi sitä käytetään monissa lemmenlääkkeissä.  Lajeja on useita.  Sarsaparillalla on hoidettu kuppaa, syöpää ja ihosairauksia sekä ruuansulatusvaivoja.. Kehonrakentajatkin ovat sitä käyttäneet saadakseen lisää lihasmassaa.

 

Sarvet (Cornu)

Itä-Aasiassa lempeä on nostettu sarvien voimalla. Poronsarvet ovat tärkeä vientituote idän suuntaan. Mikä tahansa sarvi kelpaa, kunhan se on tuore ja mieluiten elävältä urokselta leikattu.

 

Sarviapila (Trigonella foenum-graecum)

Tämän kasvin siemenpalot sisältävät saponiini-steroidia, joka lisää sukuhormonien tuotantoa. Kasvia on käytetty myös silmien kaunistamiseen belladonnan tapaan, sekä saippuan raaka-aineeksi. Arabiassa sitä on käytetty jauheena yhdessä hunajan kanssa aamuisin. Seos lisää myös maidontuotantoa imettävillä äideillä.

 

Sarvikuonon sarvi (Rhinocerotis cornu)

Kiinassa, Hongkongissa, Taiwanissa , Japanissa ja arabimaissa suosittu lemmennostattaja. Tämä sarvi-innostus on vähentänyt sarvikuonojen määrää. Sarvi jauhetaan puuterimaiseksi jauheeksi. Sama innostus on saanut aikaan sarvivalaan teurastamisen potenssin vuoksi.

 

Sassafras (Sassafras officinale)

Etelä-Amerikassa kasvavasta puusta käytetään puuta, puun kuorta ja mehua.

 

Satyrion

Antiikin Kreikan ja Rooman myyttinen rohto, joka lisäsi seksuaalista voimaa. Kasvista valmistettiin nektaria ja jauhetta, jota sekoitettiin viiniin. Kasvi on ilmeisesti kuollut sukupuuttoon liiallisen käytön takia. Se lienee ollut Saleppin kaltainen kämmekkälaji.

 

Selleri (Apium graveolens)

Lehtiselleriä on ulkomuotonsa takia pidetty afrodisiakumina. Selleri parantaa ruuansulatusta, vaikkakin sen siemeniä on pidetty varsinaisena lemmenrohtona. Itä-Euroopassa lemmenjuomaan kuuluu kahden porkkanan ja yhden lehtisellerin mehu. Selleristä voi valmistaa myös afrodisiakumikeittoa. Käytetään Norjassa.

Selleri stimuloi lisämunuaisia ja lisää seksuaalienergiaa. Selleristä voidaan käyttää varret ja mukulat.

Selleristä valmistettu eteeristä öljyä voidaan käyttää myös afrodisiakumina.

 

Siankärsämö (Achillea millefolium)

Suomessakin yleisesti kasvavaa kasvia on käytetty vähän jokaisen vaivan hoitoon. Navajo-intiaanit ovat käyttäneet sitä afrodisiakumina. Tunti pari ennen rakastelua oli hyvä juoda siankärsämöteetä tai pureskella siankärsämön vartta. Saattaa aiheuttaa aurinkoihottumaa ja allergiaa.

 

Siemenneste (Sperma)

Egyptissä Siwan keitaalla uskotaan että paras tapa kiihottaa sukuviettiä on nauttia omaa siemennestettään ruuan joukossa.

 

Simayaka

Etelä-Amerikassa colorado-intiaanimiehet hierovat tyttöjen käsivarsia tällä kasvilla saadakseen heidät kiihkon valtaan.

 

Simpukat (Cardium, Pecten)

Simpukat lisäävät elinvoimaa ja seksuaalisuutta.

 

Sipuli (Cepa)

Induksen laaksossa ja Niilin varrella on sipulia käytetty lisäämään voimaa ja kestävyyttä. Antiikin kulttuureissa sipuli ja kaali oli köyhien ruokaa, johon herrasväki turvautui vain krapulassa.

”Tuoksuvassa puutarhassa” sipulista valmistetaan potenssilääkettä, jolla elin pysyy erektiossa päivätolkulla.  Roomassa neuvotaan ottamaan sipuli avuksi jos ikä alkaa painaa. Ranskassa hääparille syötetään hääyön jälkeen sipulikeittoa voimien palauttamiseksi. Mieskuntoa on kohotettu myös syömällä munankeltuaista ja sipulia.

Sipuli sisältää kaikkia seksuaalisuudelle tärkeitä mineraaleja. Se uudistaa myös rauhastoimintaa.

Monissa uskonnoissa kielletään sipulin syönti, koska se kasvattaa seksuaaliviettiä ja heikentää keskittymistä henkisyyteen.

 

Skinkki (Scincus scincus)

Pieni pohjois-afrikkalainen lisko maustetaan neilikalla, inkiväärillä, oliiviöljyllä ja hunajalla ja lemmenrohto on valmis. Pilaff Beyn reseptejä kirjasta Venus in the Kitchen.

 

Sorosi (Momordica charantia)

Meksikossa ja Kiinassa tästä koristekurpitsana tunnetusta kasvista valmistetaan lemmenrohtoja. Käytettävät osat ovat siemenet ja hedelmäliha. Lisäetu on että vatsa toimii hyvin.

 

Strykniini, ketunkakku (Strychnos nux-vomica)

Kasvin pähkinä sisältää strykniini- alkaloidia, jolla on pieninä määrinä potenssia vahvistava ja elimistöä kiihottava vaikutus. Suurina annoksina se halvaannuttaa ja johtaa kuolemaan.

 

Suklaa

Kun ihminen on rakastunut hänen aivojensa mielihyväkeskuksessa erittyy fenyylietyyliamiinia. Kun rakkaus loppuu tämä eritystoiminta päättyy. Suklaassa on kuitenkin tätä samaa ainetta, vaikkakin hyvin pieninä pitoisuuksina.  Suklaa on peräisin Keski- ja Etelä-Amerikasta, jossa sitä on käytetty uskonnollisissa menoissa ja nautintoaineena.

 

Suma (Pfaffia paniculata)

Kasvi on Brasilian ginseng. Se parantaa immuniteettiä ja kohottaa yleiskuntoa.  Kasvi parantaa verenkiertoa ja sisältää kasvuhormoneja. Tämän takia tätä kasvia on käytetty urheilussa parantamaan suorituksia. Hormonivaikutukset kestävät monta päivää. Japanissa on tutkimalla todettu että suma sopii hyvin naisille, koska sen sisältämät yhdisteet voivat estää rinta- ja munasarjasyövän syntyä, tasapainottaa estrogeenituotantoa ja helpottaa vaihdevuosivaivoja.

 

Suomyrtti (Myrica gale)

Etelä- ja Keski-Suomen soilla kasvan kasvin lehdet erittävät huumaavaa eteeristä öljyä ja sitä on käytetty morsiusseppeleissä sekä kiihottavana hajusteena. Kreikkalaiset ja roomalaiset pitivät sitä Afroditen ja Venuksen kasvina.

 

Syanidi

Tämä on erittäin myrkyllinen aine, joka hyvin pieninä määrinä aiheuttaa miehillä kiihtynyttä sukupuolista toimintaa. Syanideja on luonnossa kirsikoissa, aprikooseissa ja manteleissa.  Joissakin hajuvesissä se on yksi ainesosa. Aiheuttaa lievää hallusinogeenista tuntemusta.

 

Taatelit (Phoenix dactylifera)

Pohjois-Afrikassa käytetty lemmenaine. Shakespeare mainitsee taatelit Romeon ja Julian hääateriaan kuuluviksi.

 

Tammi  (Quercus robur)

Kuivattuja ja jauhettuja tammenterhoja on käytetty miehillä potenssilääkkeenä. Sen ei sanota tuovan vain elinvoimaa ja vireyttä, vaan muuttavan käyttäjänsä riehakkaaksi rakastajaksi.

 

Taskuravut (Cancer)

Yllättävää kyllä myös taskurapuja pidetään lemmenruokien aineksena.

 

Tiikeri (Panthera tigris)

Aasian maissa tiikeri on suosittu afrodisiakumi. Erityisesti tiikerin peniksestä valmistettu liharuoka on arvostettua. Indonesiassa tiikerin viiksistä tehdään lemmenrohtoa. Liiallinen metsästys on karsinut tämän eläimen sukupuuton partaalle.

 

Timjami (Thymus vulgaris)

Afroditen uhrikasvi. Keskiajalla naiset antoivat suosikkiritarilleen timjamikimpun kun tämä lähti taisteluun.

Voidaan käyttää myös eteerisenä öljynä tuoksulampussa ja laimennettuna hierontaan. Ei suositella jos verenpaine on korkea. Ärsyttää ihoa ja limakalvoja.

 

Tiririca, musta (Cyperus rotundus)

Etelä-Amerikkalainen papyruksen sukuinen sarakasvi.  Sen kuivattuja juuria käytetään Kiinassa afrodisiakumina.

 

Tomaatti (Solanum lycopersicum)

Espanjalaiset toivat tomaatinsiemeniä Eurooppaan 1500-luvulla uskoen että tomaatti kiihottaisi sukuviettiä.  Englannissa uskottiin että koko kirkkaanpunainen hedelmä on myrkyllinen.  Kun päästiin 1600-luvulle englantilaiset alkoivat kutsua tomaattia rakkauden omenaksi. Myös ranskalaiset ja saksalaiset käyttävät tomaatista samaa nimitystä.

 

Tryffelit (Tuber)

Multasieni, joka loisii tammen juuristossa. Se oli jo Roomassa tunnettu afrodisiakumi. 1700-luvulla se löydettiin uudelleen. Sen uskottiin saavan naiset myöntyviksi ja miehet rakastettavammiksi. Ranskassa ja Italiassa kasvaa sekä valkoisia että mustia tryffeleitä. Mustia pidetään parempina. Tryffelit ovat kalliita. Tryffelit sisältävät androstenolia, jonka hajun naarassika haistaa.

 

Tuoksuruuta (Ruta graveolens)

Ukrainassa naiset harrastavat tätä kasvia saadakseen miehen rakkautta ja rakastelu ruutaniityllä vastaa maallista paratiisia. Ruuta käytetään hajuvesiraaka-aineena että lemmennostatukseen. Ruutaa käytetään myös naistenvaivoihin kuten kuukautisten poisjäämiseen, PMS oireisiin ja keskenmenosta aiheutuviin kipuihin.

 

Tupakka (Nicotiana tabacum)

Tämä kuuluu ei-afrodisakumeihin. Tupakointi vähentää siemennesteen tuotantoa ja lisää epämuodostuneiden siittiöiden määrää. Miehen testosteronituotanto palaa kuitenkin entiselleen kun hän lopettaa tupakoinnin.

 

Tähtianis (Illycium anisatrum)

Tämä on naisten tuntema lääkeaine, jolla voidaan tasapainottaa kuukautisrytmiä ja kuukautisten aikaista levottomuutta. Auttaa myös vaihdevuosien aikaiseen emättimen kuivuuteen.

 

Ukonputki (Heracleum sphondyllum)

Kasvista käytetään juuria, lehtiä ja siemeniä seksuaaliviettiä vahvistamaan. Sitä mainostetaan luonnollisen kiihottajana.

 

Una de gato (Uncaria tomentosa)

Tasapainottaa kuukautisrytmiä ja säätelee kuukautisia. Käytetään myös vaihdevuosien jälkeiseen emättimen kuivuuteen.

Koska kasvi sisältää steroideja on myös kehonrakentajien suosiossa.

 

Valas (Physeter catadon)

Eskimot käyttävät kypsentämättömiä munuaisia ja sydäntä sekä valaanrasvaa.

 

Valeriaana, virmanjuuri (Valeriana officinalis)

Paremminkin rahoittavana lääkkeenä tunnettu kasviuute oli keskiajalla lemmenrohto. Miehen piti ottaa ennen suudelmaa valeriaanaa, mikä lisäsi naisen halukkuutta yhdyntään. Nykyään valeriaanaa käytetään nukahtamisvaikeuksissa ja tuskaisuuteen, mutta se voi kohottaa myös itsetuntoa ja nostaa mielialaa.  Jos nauttii valeriaanaa ja humalaa saattaa varmemmin nukahtaa makuuhuoneessa. Liiallisesti käytettynä aiheuttaa riippuvuutta.

 

Valkosipuli (Allium sativum)

Egyptissä valkosipulia pidettiin voimia ja mieskuntoa lisäävänä aineena. Miesten ja naisten kannattaa tutkimusten mukaan nauttia keski-iässä valkosipulia, koska sen sisältämät ainekset elimistössä muistuttavat sukupuolihormoneja. Valkosipulin sanotaan myös ehkäisevän vanhenemista ja lisäävän seksuaalista halua. Liika valkosipulin nauttiminen voi aiheuttaa unihäiriöitä ja aggressiivisuutta.

Roomalainen Gaius Plinius valmisti afrodisiakumia jauhamalla valkosipulin yhdessä korianterin kanssa ja nautti sen yhdessä laimentamattoman viinin kera.

Honkongissa myydään eroottista voidetta, joka on valmistettu sian ihrasta ja valkosipulista.

 

Vanilja (Vanilla planifolia)

Atsteekit käyttivät kasvia suklaan mausteena. Vaniljan hedelmiä on arvostettu tuoksun ja maun vuoksi.  Sitä on käytetty kylpyyn lisäämään eroottisuutta.

 

Venäjänjuuri (Acanthopanax sensicosus)

Venäjän vastine ginsengille. Sitä käytetään vilustumissairauksissa ja antamaan voimaa keski-iässä.

 

Vetiver (Andropogon muricatus)

Afrodisiivinen eteerinen öljy, joka lisää kestävyyttä ja suorituskykyä. Voidaan käyttää tuoksulyhdyssä ja hieronnassa. Ei sovi astmaatikolle, saattaa laukaista kohtauksen.

 

Viikunat (Ficus carica)

Ranskassa, Kreikassa, Saudi-Arabiassa ja Persianlahden rannalla käytetty lemmenrohto.

 

Villiviini (Vitis vinifera)

Mesopotamiassa huomattiin ensimmäisinä että kun viinirypäle saa pinnalleen hometta, se muuttuu kehoa ja mieltä vapauttavaksi eliksiiriksi. Koska viini ei säilynyt lämpimissä oloissa pitkän oli se maustettava. Kreikassa maustamiseen käytettiin Pinus maritima-männyn pihkaa ja saatiin Retsinaa, jota juodaan merivedellä jatkettuna.

Roomassa viini virtasi patriisien illallisilla. Humalaisia pidettiin kuitenkin moukkina. Jos mies sai naiselta pakit, hän voi kuitenkin näytellä humalaista, joten himot laitettiin humalan piikkiin.

 

Voi

Intialaisilla on tapana nauttia pari lusikallista gheetä eli kirkastettua voita mieskuntoa vahvistamaan.

 

Vuohenputki (Aegopodium podagraria)

Suomessakin kasvava kasvi. Sen siemeniä on käytetty muualla maailmalla lemmenlääkkeenä. Intiassa kasvin siemeniä käristetään pannulla yhdessä tamarindin siemenien kanssa. Lusikallinen seosta maidon ja hunajan kanssa saa aikaan erektion.

 

Väinönputki (Angelica archangelica)

Kasvista saatavaa eteeristä öljyä voidaan käyttää seksuaalielämän parantamiseen. Yliannostus voi aiheuttaa unettomuutta. Aurinko ja tämä öljy eivät sovi yhteen, voi aiheuttaa iholle pysyvän muutoksen. Ei sovi raskauden aikana, eikä diabeetikolle. Käytetään tuoksulyhdyssä, rohkeimmat voivat kokeilla iholle laimennettuna.

 

Ylang-ylang (Gananga odorata)

Filippiiniläisen puun kukista saadaan eteeristä öljyä, jota käytetään afrodisiakumi-hierontaöljyissä.  Voidaan käyttää pelkiltään tai seoksissa. Eteerisellä öljyllä hoidetaan impotenssia ja frigiditeettiä. Kokovartalovoidetta saa kun sekoittaa ylang ylangia kookosöljyyn.

 

 

Lisätietoa kiinnostuneille löytyy:

Andreas Alberts & Peter Mullen: Aphrodisiaka aus der Natur (2003)

Matts Bergmark: Lust och lidande – läkeörter, giftdroger och kärleksdrycker (1956)

Marguerite Walfridson: Kärlekens huskurer – örter och kryddor som väcker lust och lycka (2006)

Sinikka Piippo & Ulla Salo: Mielen ja rakkauden kasvit (2006)

 

Tämän artikkelin kasasivat Belladonna ja Metsän neito.